Raportti Mat på svenska -ryhmän opintomatkasta Kööpenhaminaan

Matka toteutui suunnitelman mukaan 19. - 21.5.2014. Tavoitteeksi asettamamme tanskalaiseen kulttuuriin ja ruokaan tutustuminen sujui odotusten mukaisesti niin hyvin kuin se lyhyessä matka-ajassa oli mahdollista. Matka vahvisti myös käsitystä siitä, että vaikka puhutun tanskan ymmärtäminen sitä opiskelematta on lähes mahdotonta, kirjoitettua kieltä ymmärtää varsin paljon, jos on innokas ruotsin kielen harrastaja. 

Matkalle osallistui koko ryhmämme yhdellä pojalla vahvistettuna; siis seitsemäntoista 9. luokan valinnaisen kotitalouden oppilasta ja kaksi opettajaa. Mari Atkins (ruotsi) ja Anne-Marja Saarholma-Peippo (kotitalous) toimivat matkan opettajina ja vastuullisina valvojina.

Opettajat valmistelivat matkan ohjelman, joka vahvistettiin kaupunkimme opetus- ja kasvatuslautakunnassa. Toteutuneen matkan viime hetken järjestelyistä kuuluu suuri kiitos Matka-Vekan Porin toimiston Aija Lähteenlahdelle. Ei ollut sellaista kysymystä tai pyyntöä, johon Aija ei olisi ollut valmis tekemään selvitystyötä. Sen sijaan oppaamme Hannu Linden oli unohtanut tehtävänsä, ja jouduimme tavoittelemaan häntä lentokentällä kissojen ja koirien kanssa. Onneksi saimme apua linja-autonkuljettajalta, joka oli tullut sovitusti meitä vastaan Kastrupin lentokentälle. Opas haettiin lopulta yli tunnin aikataulusta myöhässä hotellin edestä. Matkatoimiston kautta löysimme myös sopivan koulun, joka oli lähes hotellimme vieressä. Koulun rehtori ja englanninopettaja olivat nähneet vaivaa vierailumme eteen. Richmond-hotellin vastaanottovirkailijat  ansaitsevat myös kiitoksen. He auttoivat oppilaitamme selviytymään antamistamme tehtävistä, jos ei tietoa muulla tavalla löytynyt, ja kertoivat oppineensa samalla myös itse jotain uutta tanskalaisesta muotoilusta. Satabus hoiti asiallisesti kuljetukset Suomessa. Suomen Tanskan suurlähetystö ei lopulta ehtinyt etsiä meille sopivaa koulua, kun sen jo ehdimme löytää matkatoimiston avulla. 

Matkasuunnitelma toteutui pääpiirteittäin kuten oli tarkoituskin. Lähdimme Ulvilan yhteiskoululta Satabusin linja-autolla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 2.30 hetkellisen jännityksen  rauettua. Yksi oppilas oli nukkunut pommiin, mutta saapui ihailtavan nopeasti hätyyttelymme jälkeen. Kaikki huokaisivat helpotuksesta. Hyväntuulinen seurue jatkoi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Olimme ajoissa perillä. Lento lähti aikataulun mukaan 7.35, ja olimme Kööpenhaminan Kastrupin kentällä 8.15 paikallista aikaa. Kentältä jatkoimme tunnin myöhässä bussilla kohti keskustaa. Kiertoajelun jälkeen majoituimme hotelli Richmondiin. Kolmen päivän aikana emme käyttäneet ollenkaan julkista liikennettä, koska etäisyydet olivat ihanteellisia kävelyyn. Sen sijaan takaisin hotellilta lentokentälle meidät nouti jälleen tanskalainen bussi, jonka kuljettaja antoi meille loppumatkaksi hyödyllisiä neuvoja. Kehotti meitä muun muassa varomaan taskuvarkaita lentokentällä. Lentomatka takaisin Kööpenhaminasta Helsinkiin sujui aikataulun mukaan. Helsingissä odotti jälleen linja-auto, joka toi meidät Ulvilaan noin kello 23.00. 

Majoituimme hotelli Richmondiin. Se oli kohtuullinen hotelli aivan ydinkeskustan tuntumassa Vester Farimagsgadella. Mat på svenska -kurssin alkuperäisten suunnitelmien mukaan asumisen tasoa nostettiin hieman retki retkeltä. Hotellin etuina olivat sopiva hintataso, sijainti ja suuri aula, jossa saatoimme pitää yhteiset palaverimme sekä tehtävien koonnit ja purkamiset. 

Ruokailut oli hankala sijoittaa sopiviin paikkoihin muun ohjelmamme kannalta. Lentokoneessa ei saa näin lyhyillä lennoilla ilmaista ateriaa, joten söimme ennen lennon alkua koululta varaamamme eväät. Matkatoimisto suositteli lopulta meille kahta hotellin lähellä olevaa paikkaa maanantaiksi sekä tiistaiksi, ja niihin tyydyimme (Riz Raz ja Herzecovina). Oppilaat etsivät itse keskiviikoksi itselleen sopivan paikan lounaan syömiseen. Tiistai- ja keskiviikkoaamuina saimme runsaan aamupalan hotellissa. Siitäkin voi hotellille antaa hyvät pisteet. Oppilaat söivät useita välipaloja ja sortuivat houkutteleviin nopeiden hiilareiden annoksiin. Niin korkeatasoinen ruokamatka ei tästä muodostunut, kuin olisin toivonut. Tältä osin siis parannettavaa on, kun seuraavan kerran matkalle Kööpenhaminaan lähdemme.

Näin se meni tällä kertaa... Aikainen aamu koulun pihassa sunnuntaina 19.5.

Syksyisen Tukholman-matkan vastapainoksi saimme lähteä kohti Kööpenhaminaa raikkaassa kevätsäässä, joskin keskellä yötä. Kaikki olivat mielestäni innoissaan lähdössä yhteisen kaksivuotisen taipaleemme päätösmatkalle. Lähdön jännitys raukesi, kun viimeinenkin oppilas saapui juuri heränneenä mutta reippaana joukkoomme. Olimme ajoissa lentokentällä, joten ehdimme syödä koululta saamamme eväät ennen lentomatkaa. Olimme tehneet lähtöselvityksen kotona oppilaiden puolesta eikä siihenkään kulunut enää aikaa lentokentällä. Osa oppilaista oli osannut pakata mukaansa vain sen verran matkatavaraa, että sen saattoi ottaa koneen matkustamoon. Turvatarkastus oli tässä vaiheessa ainoa jännitettävä. Kaikki olivat toimineet ohjeiden mukaan, eikä kenelläkään ollut ongelmia jatkaa eteenpäin. Yksi oppilas oli lennolla ensimmäistä kertaa, ja muutamaa selvästi jännitti lentäminen, mutta kahvi-, tee- ja virvoitusjuomatarjoilu laukaisi sopivasti jännitystä. Noin puolentoista tunnin lento oli hetkessä ohi.

Aamu Kööpenhaminassa

Olimme ilman muodollisuuksia ison lentokentän terminaalissa, mutta opas ei odottanutkaan meitä kyltti kädessä niin kuin olimme olettaneet. Jatkoimme ulos asti ja heti näimme bussin, jossa luki kutsuvasti: Ulvilan yhteiskoulu. Sovittu tapaamisaika oppaan kanssa oli 8.30, mutta kello oli jo selkeästi enemmän. Niinpä turvauduimme ystävällisen linja-autonkuljettajan apuun ja soittelimme molemmat oppaan numeroon. Lopulta opas vastasi ja myönsi unohtaneensa. No, ei mitään. Opas lupasi odottaa hotellin edessä, ja niinpä poimimme hänet sieltä yli tunnin alkuperäiseen aikatauluun nähden myöhässä. Opastettu kiertoajelu lyheni tunnilla, koska linja-auto oli varattu sitten jo seuraavalle kierrokselle. Kootut selitykset seurasivat tietenkin oppaan taholta.

Kiertoajelun antia:

Tanskan pääkaupunki Kööpenhamina on noin 540 000 asukkaan kaupunki, ja esikaupunkeineen siellä on 1,2 miljoonaa asukasta. Tanska ei siirtynyt euroon, vaan siellä on oma rahayksikkö kruunu, joka on noin 0,13 euroa. Yhdellä eurolla saat siis noin 7,5 kruunua. Tanska on melko kallis maa. Ilmasto on leuto ja tuulinen meri-ilmasto, mutta asukkaat rakastavat viihtyisää tunnelmaa ja sen luomisen taitoa. Käytetään termiä hyggelig. Hygge onkin silkkaa hunajaa kaamoksen synkistämille Pohjolan asukkaille. Tutkimukset osoittavat, että eri mittarein mitattuna, tanskalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. 

Bussimme kaarsi hotellilta Raatihuoneen torin kulmalle, josta alkoi oppilaita erityisesti kiinnostava Euroopan pisin kävelykatu Strøget - tärkein huvittelu- ja ostosalue. Sinne palataan myöhemmin!

Kävelykatu yhdistää kaksi merkittävää aukiota: raatihuoneentorin ja Kongens Nytorvin. Katua reunustavat lukuisat muotiliikkeet: raatihuoneen ympäristössä on edullisempia liikkeitä, mutta mitä lähemmäs niin sanottua kuninkaan uutta toria tullaan, sitä enemmän on trendikkäitä kalliita putiikkeja. Torin tuntumassa sijaitseva yliopistoalue on luonut ympärilleen elämää sykkivän latinalaiskorttelin vanhoine taloineen, kivijalkabaareineen ja kahviloineen. Kaduille avautuvien raskaiden porttien taakse sisäpihoille olisi houkutus kurkistaa - ehkä myöhemmin.

Amalienborgin kuninkaallisen linnan tienoo oli tupaten täynnä turistibusseja. Oli suoranainen ihme, miten kuljettaja sai mahdutettua suuren auton kapeaan tilaan.

Amalienborgin linna on mielenkiintoinen neljän rokokoopalatsin kokonaisuus kahdeksankulmaisen aukion ympärillä - kiistatta arkkitehti Niels Eigtvediltä mestariteos. Kun kuningatar Margareeta tai joku muu kuninkaallisen perheen jäsenistä on kotona, palatsin katolla liehuu aina Tanskan punavalkoinen lippu - danneborg. Aukiolla seisoessamme on helppo huomata, että siitä on suora näköyhteys kaupungin keskustan puolella olevaan Marmorikirkkoon ja vastakkaisella suunnalla aivan veden rajassa sijaitsevaan vuonna 2005 valmistuneeseen oopperataloon, jota kutsutaan nimellä Operaen. Sitä katsoessaan pohtii väistämättä, onko kysymyksessä kaupungin kaunistus vai kauhistus: arkkitehtuurin helmi vai jättimäinen leivänpaahdin, niin kuin sitä joskus kuulee nimitettävän. Lars Hennigin suunnitteleman ja Maersk Mollerin kustantaman rakennuksen akustiikka saa kuitenkin kiitosta. Amalienborgin linna on kuningattaren koti. Kuningatar Margareetta II:lla ja hänen puolisollaan, ranskalaissyntyisellä prinssi Henrikillä, on kaksi poikaa: kruununprinssi Frederik ja prinssi Joachim. Molemmat ovat naimisissa, ja heillä on yhteensä kahdeksan lasta. Frederikin ja hänen puolisonsa Maryn lasten nimet ovat Christian, Isabella, Vincent ja Josephine. Joachimilla on ensimmäisestä avioliitosta kaksi lasta, Nikolai ja Felix, sekä nykyisestä avioliitosta Marien kanssa samoin kaksi lasta, Henrik ja Athena.  

Vielä aukiolla seisoessamme huomiomme kiinnitti sotilasvartio, se on aina läsnä.

Kuninkaallinen henkivartiokaarti lähtee joka päivä kello 11.30 Rosenborgin linnasta ja suorittaa vahdinvaihtoseremonian Amalienborgin aukiolla. 

Muutamat tytöt halusivat kuvan vartiosotilaan vierellä. Se onnistui, mutta liian lähelle ei saanut mennä.

Vielä kuninkaallisia suositumpi nähtävyys on viehättävä pronssista valettu Pienen merenneito -veistos. Hans Christian Andersenin satuhahmosta on tullut Tanskan symboli ja yksi maailman kuvatuimmista naishahmoista. Sadussa merenkuninkaan tytär haluaa niin kovasti voittaa komean prinssin rakkauden, että luopuu äänestään saadakseen naisen vartalon. Tyttöparka joutuu kuitenkin katsomaan sivusta, kun prinssi viettää häitä toisen kanssa. Neito kuolee suruunsa. Vuonna 1913 pystytetty veistos (suunnittelija Edvard Eriksen, lahjoittaja Carl Jacobsen) on aina turistien ympäröimä.  

Tämän saimme mekin huomata yrittäessämme kuvata veistosta ilman muita matkailijoita.

Tarkoitus oli käydä Christianian portilla, mutta ajan puutteen vuoksi opas tyytyi vain kertomaan siitä. 

Hippiaatteen utopioihin perustuva, myyttinen, itsehallinnollinen vapaa kaupunki perustettiin vuonna 1971. Autoista vapaalla alueella valmistetaan kuuluisia etukärryllisiä polkupyöriä. Christiania on kulttuurisesti monimuotoinen alue, jonka suunnilleen tuhat asukasta noudattavat aivan omia sääntöjään: kannabista saa myydä vapaasti, talot on sijoiteltu sikin sokin ilman rakennusmääräyksiä ja seinille saa maalata mitä tahansa. Erikoislaatuisen kaupunginosan olemassaolo on säännöllisesti vaakalaudalla.

Ollessani itse vuosi sitten tutustumassa Christianian kaupunginosaan olin kyllä järkyttynyt. Olin ajatellut sen olevan siisti vihreä keidas vapaamielisine korostuksineen, mutta niin kutsuttu diilereiden katu oli todella olemassa (Pusher Straede) ja puutarhat ja polut olivat pelottavan epämääräisiä. En löytänyt matkaoppaassa kuvattuja kauniita persoonallisia taloja. Lisäksi valokuvaamiskielto kannatti ottaa vakavasti. Mustelmat käsivarressa olivat hetken muistona kurittomuudestani. Aika loppui ja vain maininnaksi jäi Noma, jonka edustalla piti vierailla. Naivisti ajattelin kahden vuoden kurssia suunnitellessani, että voisimme ruokailla päätösruokailumme Nomassa. Noma ei ota vastaan yli 16 hengen ryhmiä, ateriakokonaisuudet maksavat satoja euroja ja kaiken lisäksi mahdollisuus saada pöytä Nomasta vaatii kärsivällisyyttä. Pitää olla kuin sijoittaja, joka päätyökseen seuraa kurssien vaihteluita ja pystyy suunnittelemaan ruokailuaikansa yhden tai pikemminkin kahden vuoden tarkkuudella. Luovutin.

Noma tulee sanoista nordisk mat! Ravintola on valittu maailman parhaaksi ravintolaksi ainakin vuosina 2012 ja 2014. Kokki on ansainnut kannuksensa El Bulli -ravintolassa Espanjassa ja omassa ravintolassaan ei suostu käyttämään muita kuin lähialueilta tuotuja aineksia. Noman raaka-aineet hankitaan Tanskasta, Färsaarilta ja Islannista. Tulos on kuulemma vaikuttava, mutta hintakin on sen mukainen - se siitä ainakin tällä kertaa.

Opastettu kiertoajelu kiinnosti oppilaita ja mieleen jääneitä asioita kerrataan illan tietokilpailussa. Hotelliin kirjauduttuamme opas saattoi meidät ravintola Hercegovinaan ikään kuin korvaukseksi siitä, että kiertoajelu alkoi myöhään. Ravintola oli aivan Tivolin reunalla. Olimme tehneet pöytävarauksen jo Suomessa, joten meitä osattiin odottaa. Jos ravintolan hyviä puolia etsii, täytyy muistaa, etteivät oppilaat olisi varmastikaan itse valinneet tätä ravintolaa. Saimme siis laajennettua tällä tavoin näkemystämme Kööpenhaminan ruokapaikoista. Osa oppilaista valitsi noutopöydän; muutamat tilasivat à la carte -annoksen. Näyttävin annos oli mielestäni Eveliinalla. Ravintolassa oli tarjolla ruokia, jotka olivat saaneet vaikutteita sekä Kroatiasta että Tanskasta. Muutaman oppilaan tilaama lastenannos olisi voinut olla tarjolla missä tahansa eurooppalaisessa ravintolassa. Ruoka oli täyttävää ja kohtuullisen makuista, mutta tietenkään tämä ravintola ei löytynyt kymmenen parhaan listalta.

Iltapäivä kauppahallien lumoissa…

Hetken levähdys hotellilla ja taas menoksi!  Ruokamatkalaisille kauppahallit ovat välttämättömiä kohteita. Suunnistimme Israelpladsille. Nyt Kööpenhaminassa on korkeatasoinen kaksoiskauppahalli, jonka välissä on avointa toritilaa. Tuotteet on jaettu kahteen halliin niin, että toisessa on pääasiassa makeita ja toisessa suolaisia tuotteita. Valikoima on todella runsas. Oppilaiden tehtävänä oli ottaa mahdollisimman monenlaisista tuotteista kuvia. 

Oppilaat innostuivat kuvaamaan muun muassa merikrottia, kokonaista mustekalaa ja haita, joita harvoin näkee muissa kauppahalleissa. Ihastusta herättivät myös barbikakku, cake popsit, valtavat juustovalikoimat sekä eksoottiset hedelmät. Me opettajat tarkastelimme enemmänkin tyypillisiä tanskalaisia tuotteita: smørrebrødejä ja wienerleipiä. 

Monipuolisimmat kuvat ottivat Essi, Johanna ja Annika; heitä muistettiin lähtöpäivänä pienillä palkinnoilla. Jatkoimme Pyöreän tornin (Rundetorn) aukiolle Köbmagegadelle. Osa oppilaista kiipesi ylös asti!

Torni on alun perin rakennettu tähtitorniksi, ja sellaisena se toimii vieläkin. Huipulle ei suinkaan nousta portaita pitkin, vaan sinne kuljetaan spiraalimaisesti etenevää kivistä kävelyreittiä pitkin. 35 metriä korkean tornin näköalatasanteelta voi ihailla huikeita maisemia ja todeta, kuinka valtavan pitkän täytyykään Kööpenhaminan ja Malmön yhdistävän Juutinrauman sillan olla. Pyöreän tornin eri kerroksissa on näyttelytiloja (nyt muun muassa hattunäyttely) ja kirjasto. Tornista on ollut myös käynti viereiseen Trinitatis-kirkkoon.

Oppilaat palasivat pienissä ryhmissä kartta mukanaan hotellille. Mukaan oli tarttunut jo tuliaisia ja herkkuja iltaa varten. Kokoonnuimme päättämään päivän hotellin aulaan ja pidimme tietokilpailun päivän aikana opituista asioista sekä kävimme läpi seuraavan päivän ohjelman. Parhaiten kilpailussa menestyi Janina Piirtola. Hän sai pienen palkinnon lähtöpäivänä. Hyvää yötä kävimme toivottamassa noin kello kymmenen. Kaikki olivat paikalla! 

Tiistaina perehdyimme kuninkaalliseen elämään ja huvittelimme Tivolissa!

Söimme runsaan aamupalan hotellissa ja lähdimme koko joukko yhdessä kohti raatihuoneentoria, josta kuljimme läpi kävelykadun (Strøgetin) komeiden palatsien reunustamalle Kongens Nytorville. Jättäessämme oppilaat hetkeksi keskenään, he halusivat nimenomaan kulkea tämän alueen kaupoissa palatessaan hotellille. Nyt kuitenkin suuntasimme Nyhavniin! 

1600-luvulla rakennettu uusi satama eli Nyhavn on Kööpenhaminan tunnetuimpia ja perinteikkäimpiä kortteleita. Kanavamaisen lahden varrella on värikkäitä historiallisia kauppiastaloja, joiden päätykolmiot avautuvat kadulle. Vanhat purjelaivat ja ravintoloiksi muutetut satamamakasiinit vievät ajatukset ajassa taaksepäin: Sininen talo numerossa 9 on kaupungin vanhin talo. Sen paljastaa komeasti kirjailtu vuosiluku 1681 päätykolmiossa. Numerossa 67 Hans Christian Andersen kirjoitti kuuluisat satunsa. Muuten kanavan varren historia on kyseenalainen - kauppiastalojen kellareissa kukoistivat kapakat, peliluolat ja ilotalot. 

Oppilaiden tehtävänä oli kuvata vanhin talo. Kaikki löysivät sen, ja kuvia oli yhtä monta kuin oppilaita.

Oppilaat löysivät mielenkiintosen seinän, johon voi väripintoja kääntelemällä vaikkapa kirjoittaa viestin. Meidän viestimme oli tietenkin "Mat på svenska”.  Pientä Vingårdstrædeä pitkin siirryimme päivän pääkohteeseemme Christiansborgin linnaan. Ohitamme Thorvaldsenin museon, joka on samannimisen kuvanveistäjän elämäntyö 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. 

Christiansborgin linnaan kuljetaan sisäpihan kautta. Oppilaat ottivat mielellään kengät pois jaloistaan ja pukivat kierrokselle muoviset tossut. Oli armollista ikään kuin kävellä paljain jaloin, koska kaikkien reissukenkävalinnat eivät olleet osuneet aivan oikeaan. Teimme kierroksen lähinnä kuningattaren juhlahuoneistossa. Monet huoneet olivat henkeäsalpaavan kauniita, ja niistä voi aistia, että tämänhetkinen hallitsija on nainen. Erityisesti meitä kaikkia miellytti huone, jossa on seinätekstiilejä, joihin on kudottu historian tapahtumia. Vaikuttavin oli teos, josta löytää valtioiden päämiehien ja muiden kuuluisien henkilöiden tunnistettavia kasvokuvia.

Christiansborgin linnalla on ollut vankka asema Tanskan poliittisen vallan keskuksena yli 800 vuotta. Linna on toiminut kuningasperheen asuntona vuoden 1795 tulipaloon asti. Sen jälkeen se on rakennettu uudelleen useita kertoja. Nykyisessä vuonna 1928 rakennetussa uusbarokkilinnassa sijaitsevat esimerkiksi pääministerin työhuone, Tanskan parlamentti eli Folketinget ja kuningattaren juhlahuoneisto. 

Viihdyimme myös linnan kaupassa ja ostimme kuninkaallista pullotettua vettä ja kruunullisia kyniä. Linnakäynti oli ihanan viilentävä kokemus kuumana toukokuisena päivänä. Oppilaiden tehtävät koskivat linnan historiaa, arkkitehtuuria, sisätilojen interiööriä ja kuningashuonetta. Linnanneidoiksi valittiin Venla Toivanen ja Iida Leppänen. Kriteereinä oli tehtävistä suoriutuminen ja aidon kiinnostuksen osoittaminen Tanskan kuningashuoneen historiaa kohtaan. Aivan kulman takana Kompagnistræde 20:ssa oli kello 13.00 varattuna mystinen Riz Raz, lounaspaikkamme! Mystinen siksi, että emme tienneet sen olevan puhtaasti kasvisruokaravintola. Sen ruhtinaallinen lajivalikoima ei kuitenkaan voi jättää ketään kylmäksi. Ennakkoluulottomat sekaruokavaliota noudattavat pitävät paikkaa varmasti tutustumisen arvoisena. Välimeren keittiö oli niin ovelasti toteutettu, että moni ruoka ei ollenkaan tuntunut tai maistunut pelkältä kasvisruualta. Tämä ravintola noteerataankin korkealle kööpenhaminalaisten suosikkilounasluettelossa. Päästimme oppilaat hetkeksi valloilleen! Oppilaat kulkivat pienissä ryhmissä kohti hotellia, jossa jäi hetki aikaa levähtämiseen. Yksi matkan kohokohta oli vuorossa: Tivoli!

Aivan pienen kävelymatkan päässä oli iki-ihana Kööpenhaminan Tivoli, rautatieasemaa vastapäätä. Oppilaat näyttivät vielä 9. luokan keväälläkin olevan innoissaan erilaisista huvilaitteista, joissa minä kokisin kauhunhetkiä. Monet suunnittelivat etukäteen mihin laitteisiin menisivät, mutta paikka on suurenmoinen elämys kenelle tahansa. Niin kaunis ympäröivä puutarha on siisti; alueella sijaitsee paljon kahviloita, ravintoloita, esiintymislavoja ja konserttikeskus. Jokaisen Kööpenhaminan-kävijän on ehdottomasti käytävä Tivolissa, jos se vain on auki. Toukokuun ensimmäisestä päivästä syyskuun puoliväliin ja nykyisin myös joulukarnevaalien sekä Halloweenin aikaan pääsee Tivoliin. 

Legendaarinen Tivoli on kuulunut tanskalaisten elämään jo vuodesta 1843. Sen uskotaan olevan maailman toiseksi vanhin huvipuisto. Alussa Tivoliin kuului vain kaksi huvilaitetta: karuselli ja vuoristorata. Jäljellä ei ole niistä enää ainuttakaan. Tällä hetkellä vanhin käytössä oleva laite on puinen vuoristorata (Rutscebane) vuodelta 1914. Katettu rata on tehty vuoristoa muistuttavaksi maisemaksi.  Satumainen ympäristö korostuu vielä illan hämärtyessä, kun se valaistaan tuhansilla värikkäillä lampuilla. 

Illan päätteeksi kerättiin kuninkaalliset tehtäväpaperit pois ja kerrattiin keskiviikon ohjelma jälleen hotellin aulassa. Seurasi aikainen aamuherätys. Koulun oppitunti alkoi kello 8.05! Hyvän yön toivotuksin kävimme varmistamassa, että kaikki olivat huoneissaan ja menossa nukkumaan.

Keskiviikkona tutustuimme tanskalaiseen kouluun

Olimme saaneet kutsun tulla tutustumaan tanskalaiseen peruskouluun. Herätys oli ollut aikainen, koska menimme keskiviikon ensimmäiselle tunnille. Olimme jo kyllä ensimmäisenä päivänä huomanneet jykevän koulurakennuksen Norra Voldgadella kävellessämme kauppahallien suuntaan. N. Zahles Skole jakautui lukioon ja peruskouluun. Tapasimme samanikäisiä oppilaita, kieltenopettajan ja rehtorin. Koulussa oli koeviikko, joten meitä varten oli varattu vain noin tunnin vierailu. Se tosin venyi, koska opettaja oli innokas selittämään heidän koulunkäyntiään ja oppilaatkin lämpenivät vähitellen puhumaan. Koulun oppilaat kertoivat koulustaan, ja meidän oppilaamme Aliisa Rantanen ja Iida Leppänen puolestaan olivat valmistelleet esityksen Ulvilasta, koulustamme ja omasta oppiaineestamme. Tanskalaisten esityksestä selvisi esimerkiksi, että nykyinen Tanskan kuningatar Margareeta II on käynyt kyseistä koulua, joka on Natalie Zahlen perustama vuonna 1851. Oppilaat esittivät esityksensä ruotsin kielellä, ja sen jälkeen keskusteltiin pienissä ryhmissä englanniksi. Lopuksi kiertelimme koulun tiloissa. Me opettajat tutustuimme muutamaan opettajaan ja rehtoriin. Saimme tietää, että rehtorin sukulaisia on asunut Ulvilassa (Veikko Rahikka). Opettajien yhteinen tila oli erityisen steriili, ja siellä kävi erikseen kahvinkeittäjä tiettyyn aikaan päivästä. Opettajien työhuoneisiin emme tutustuneet.

Tanskan peruskoulujärjestelmässä (Folkeskolen) on paljon samankaltaisuutta Suomen koululaitoksen kanssa. Tanskassa ei ole koulupakkoa, mutta kaikilla lapsilla on oikeus ja velvollisuus saada opetusta. Oppivelvollisuus kestää kymmenen vuotta ja tulee voimaan 1. elokuuta sinä kalenterivuonna, jolloin lapsi täyttää kuusi vuotta. Lapsi voi saada oppivelvollisuusopetusta ilmaisissa peruskouluissa, maksullisissa yksityis-, ja vapaakouluissa tai kotiopetuksena. Peruskouluun sisältyvät vuoden kestävä esikoulu sekä peruskoulun luokat ensimmäisestä yhdeksänteen luokkaan. Lisäksi on mahdollista käydä vuoden kestävä vapaaehtoinen kymmenes luokka. Tanskassa asuvalla on oikeus saada lapsensa peruskouluun siinä koulupiirissä, jonka alueella perhe asuu tai opiskelee. Vanhemmat voivat kuitenkin halutessaan ilmoittaa lapsensa johonkin muuhun kuin oman koulupiirinsä kouluun, mikäli halutussa koulupiirissä on oppilaspaikkoja vapaana. 

Oppilaat vaihtoivat keskenään yhteystietoja, ja toivotimme heidät tervetulleiksi Ulvilaan. He osoittivat aitoa kiinnostusta Suomea kohtaan. Meillä oli tuliaisiksi vain suomalaisia karkkeja. Rehtori myönsi rakastavansa suomalaista ruisleipää. Koulun jälkeen oli käytävä pakkaamassa ja jätettävä matkatavarat hotellissa sovittuun tilaan. Huoneet luovutettiin. Nyt oli viimeinen hetki ostaa kaupungista tuliaiset, jos tähän mennessä oli ajatellut vain itseään. Jokaisen oli myös syötävä: viimeinen lounas rahoitettiin kahtena keväänä kerätyillä simanmyyntituloilla. Opettajat söivät matkan ensimmäiset smørrebrødit vasta nyt hyvin perinteisessä kellariravintolassa, Kanal Cafeessa, laivojen pienoismallien keskellä. Muinoin vain kalastajat poikkesivat paikkaan akvaviitille. Se saattoi olla aito tanskalainen kokemus. Onneksi tanskalaisia viinereitä oli tarjolla hotellin aamupaloilla molempina päivinä. Herkullista!

Teimme lähtöselvitykset hotellin aulassa. Viimeisen tietovisan kysymyksiin etsittiin vastauksia kuumeisesti. Jenina voitti tällä kertaa. Jaoimme kaikista suorituksista parhaiten menestyneille pienet palkinnot vielä odotellessamme linja-autoa. Hyvästelimme hotellin vastaanoton. Kohti Kastrupin kenttää! Turvatarkastus meni jo rennosti. Lento lähti vähän myöhässä, mutta meillä riitti muisteltavaa viime päivien kokemuksista. Helsinkiin saavumme ajallaan.

Haikeina kiitämme oppilaita!  Matka onnistui hyvin. Tanskalainen rentous ja elämänmyönteisyys oli tarttunut meihin. Bussi saapui Ulvilaan aikataulusta edellä jo kello 23.00 keskiviikkoiltana. Seuraava päivä oli vielä koulupäivä. 

Opetussuunnitelman toteutuminen täydentyi sekä kotitalouden että ruotsin kielen osalta. Kielitaito laajeni, ja pohjoismaisen kulttuurin yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien ymmärtäminen eri Pohjoismaissa syveni. Myös Tanskan monarkian viehätys kohosi kertaheitolla! Uskomme, että kahden vuoden Mat på svenska -opintojen ja kolmen eri Pohjoismaihin suuntautuneen opintomatkan jälkeen oppilaille on muodostunut erityinen kokemus, joka voi parhaimmillaan olla yksi suunnannäyttäjä heidän tulevissa valinnoissaan ja elämänarvojen muodostamisessaan. 

Pieni esimerkki! Jos osaa ruotsin kieltä, ymmärtää kirjoitettua tanskaa melko lailla, mutta muutama mielenkiintoinen ero kielten välillä jäi varmasti oppilaille mieleen. Morgenmad on aamiainen, kun taas frokost on lounas.