Mat på svenska - kielikylpymatka Ahvenanmaalle
Taustaa ja tavoitteita:
Keväällä 2012 heräsi keskustelu ruotsin kielen asemasta koulussamme. Rehtorimme ja ruotsinkielen opettajamme Mari Atkins olivat kiinnostuneita miettimään sitä , miten ruotsin kielen asemaa voitaisiin vahvistaa koulumme oppilaiden keskuudessa. Kotitalousopettajamme Anne-Marja Saarholma-Peippo oli helppo suostutella kokeilemaan kurssia, jossa yhdistettäisiin ruotsin kieli ja kotitalous. Käytännön haasteita olivat vain kotitalousopettajan tuntimäärä, oppilaiden mukaan houkutteleminen sekä rahoitus.
Uskoimme asian tarpeellisuuteen. Kevät oli jo varsin pitkallä ja seuraavan lukuvuoden valinnaisaineet päätetty. Niinpä keksimme pitää infotilaisuuden pitkän kotitalouden valinneille oppilaille. ”Jos halukkaita löytyy, toteutetaan yksi kahden vuoden valinnainen kotitalous ruotsin kielikylpynä.”
Laadimme Mari Atkinsin kanssa suunnitelman kurssin toteuttamiseksi. Johtolankana on, että vasta 7. luokalla ruotsin opintonsa aloittaneet oppilaat käyttävät aina vain enemmän ja enemmän ruotsin kieltä kotitaloustunneilla ja kurssiin liittyvillä opintokäynneillä sekä muissa vuorovaikutustilanteissa. Toisin sanoen: ”Keittiön kautta peremmälle”. Suunnittelun aikana huomasimme sen, kuinka paljon länsisuomalaisessa ruoka- ja keittiösanastossa onkaan vaikutteita ruotsin kielestä. Satakuntalaisina käytämme murretta, jossa vilahtelee usein kokonaisia sanoja ruotsista.
Halusimme tarjota oppilaille mahdollisuuden myös kokeilla kieltä sopivin väliajoin autenttisessa ympäristössä. Suomeen kuuluvalla Ahvenanmaalla puhutaan ruotsia. Siellä suomen kieli otetaan haluttaessa valinnaisaineeksi muiden tarjolla olevien kielten joukosta viidennellä luokalla. Kaikki ahvenanmaalaiset eivät opiskele peruskoulussa ollenkaan suomen kieltä. Siispä projektimme ensimmäinen opintomatka tehdään Ahvenanmaalle, toinen Ruotsin puolelle ja päätösmatka vielä lähisukukielen maahan, Tanskaan. Noudatamme valinnaisen kotitalouden opetussuunnitelmaa rikastaen sitä ruotsin kielen käytöllä. Ekstraopuksenamme on myös Taituri-kirjan ruotsinkielinen vastine Med full koll!
Informaatiotilaisuuden jälkeen kurssille ilmoittautui niin paljon halukkaita, että jouduimme arpomaan osallistujat. Suosio yllätti - pakkoruotsista ei ollut puhettakaan. Jo neljän Mat på svenska -opetuskerran jälkeen starttasimme ryhmätöinemme ja tehtävinemme ekskursiolle.
KOHTI BRÄNDÖTÄ:
Torstai 13.9. (Kuvaus- ja videoryhmä aloitti työskentelyn.)
Aamulla, kello 8.15, hyvästelimme vanhemmat ja toivoimme ,että sää suosisi meitä. Satabusin linja-auto lähti kohti Kustavin Vuosnaista, josta siirryimme saaristolautalla Brändön Åvan kylään. Lossin käyttö ja saaristolautalla kulkeminen oli monille aivan uusi kokemus. Majoituimme Gullvivanin idylliseen punavalkoiseen pikkuhotelliin. Pienten kielivaikeuksien jälkeen majoituimme huoneisiimme ja mökkeihimme. Meidän kielemme ja suomenruotsimme ei heti istunut hotellin henkilökunnan tajuntaan.
Kello 13.00 oli lounas. Olin pyytänyt perinteisiä ahvenanmaalaisia ruokia. Meitä hieman huvitti, kun pääruokana oli uunimakkaraa ja lisäkkeenä mm. fetajuustoa.
Kiirehdimme valmistautumaan opastetulle kierroksellemme klo 15.00. Täsmällisesti hotellin pihaan ajoikin mopoautollaan 63-vuotias Iris Öström – oppaamme. Meidät kaikki ojennettiin bussinkuljettajaa myöten kuuntelemaan tarkasti opastusta, joka olikin monipuolinen ja avartava. Piskuisen Brändön kunnan salat hyvine ja pahoine puolineen tulivat meille tutuiksi kaksituntisen kierroksen aikana. Puhetta riitti sekä suomeksi että ruotsiksi.
Keskellä Saaristomerta, Ahvenanmaan maakunnan koilliskulmassa sijaitseva Brändön kunta levittäytyy saarineen laajalle merialueelle. Kaikista Ahvenanmaan kunnista Brändö onkin alueellisesti kattavin ja koostuu 90-prosenttisesti salmista, lahdelmista ja ulapoista.
Brändö on lähellä, mutta kuitenkin sopivasti sivussa. Turkuun, ostos- ja kulttuurikaupunkiin, on vajaan kahden tunnin automatka. Brändöstä länteen lähdettäessä päästään kolmessa ja puolessa tunnissa Ahvenanmaan ainoaan kaupunkiin Maarianhaminaan käyttämällä saaristolauttaa ja autoa.
Matkustus on Brändössä verissä! 100 vuotta sitten purjehdittiin omilla veneillä ympäri Itämerta, mutta nyt työskennellään muiden aluksilla ympäri maailmaa. Noin 70 vuotta sitten leikittiin kissaa ja hiirtä pitkin Brändön laajoja vesialueita. Kieltolain aikana viinaa salakuljetettiin, ja hyvinvointi alkoi orastaa. Vieläkin meri on hallitseva elementti koko kunnan alueella – muodostuuhan se melkein kokonaan vedestä. Hyvinvointia riittää, vaikka onneksi salakuljetuksesta on luovuttu. Saariryhmä saa elantonsa kalankasvatuksesta, vihannesviljelmistä ja turismista.
Meren lisäksi Brändö on kareja, luotoja, kallioita sekä pieniä että suuria saaria. Brändön 500 asukkaalle riittää kullekin yli kaksi omaa saarta. Idyllinen saaristokunta lumoaa erilaisuudellaan ja aitoudellaan…
Eräs erikoisista kohteistamme kierroksellamme oli Trixies shop/cafe. Sieltä sai ostaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hinnat olivat päätähuimaavia. Mukaamme tarttui kuitenkin jo paikallista tummaa leipää ja erikoista virvoitusjuomaa. Myöhemmin huomasimme, että opas oli vienyt meidät kaiketi koko Ahvenanmaan kalleimpaan kauppaan.
Istuessamme hiiren hiljaa Pyhän Jaakobin kirkon penkeissä kuvittelemamme arvojärjestyksen mukaan opettajan oli pakko keskeyttää oppaan tarina alttaritaulusta, joka oli saatu sotasaaliina, koska piti varmistaa, että iltapalaryhmä ehtii ostaa tarvittavat aineet saariryhmän toisesta kaupasta. Se suljettiinkin kello 17.00, mutta oppaamme soitti meille lisäaikaa ostoksiin, koska olimme hiljaisena syystorstaina merkittäviä asiakkaita. Ryhmä oli vaikean tehtävän edessä, koska oppilasta kohden oli käytössä 1,70 euroa (Ulvilan koulujen ruokaraha oppilasta kohden päivässä). Ahvenanmaan saarikunnat ovat tunnetusti kalliita paikkoja, koska kilpailua ei ruokaostosten suhteen kovin paljon ole. Onneksi ostimme hieman muutakin kuin iltapalatarvikkeet.
Oppaan loihtiman erikoisen lumouksen vallassa yritimme palata ryhmätöiden, minigolfin, lenkkeilyn ja päiväkirjojen pariin. Ainakin meriveteen uimaan ja saunaan pulahtaneet oppilaat pystyivät karistamaan menneisyyden jännittävän verhon yltään; merivesi oli sykähdyttävän raikasta ja kylmää.
Ilta hämärtyi jo, kun kokoonnuimme neljän tytön suurimpaan huoneistoon. Iltapalapiknik nautittiin käytännön syistä sisällä osittain lattialla istuen, koska samalla esiteltiin ryhmätyöt.
Essi, Johanna, Katariina ja Venla tekivät kaupassa ostokset ja tarjosivat iltapalaksi paahtoleipää, kurkkua, jogurttia ja mehua – budjetti riitti.
Aliisa, Henna, Iida ja Annika hoitivat Brändö-informaation.
Anni, Eveliina ja Jenina sekä Joel käänsivät Gullvivanin ruokalistan suomeksi.
Iida, Lauri, Noora, Noora ja Via esittelivät kuvaustaan ja videointiaan, joka oli edennyt sopivasti.
Saattelimme muutamat oppilaat pimeyden läpi mökkeihinsä ja sovimme hiljaisuuden alkavaksi kello 22.00.
Muutamat oppilaat viimeistelivät vielä päiväkirjansa.
OMENAT, KIRJAILIJAT JA MAARIANHAMINA
Perjantai 14.9. Omenatarha, kirjailijat ja Maarianhamina
Kello 7.00 aamupalalle saapui yllättävän reippaita oppilaita. Hyvästelimme hotellin persoonallisen isännän, joka mm. heltyi antamaan saunan alennuksella eikä verottanut kaikista minigolfmailoista mitään. Ajoimme merimaisemien keskellä kiemurtelevaa tietä Torsholmaan noin puoli tuntia. 8.05 lähti saaristolautta kohti Hummelvikiä. Matka kesti kaksi ja puolituntia. Oppilaat antoivat periksi väsymyksen tunteelle ja nukahtivat hetkeksi. Me opettajat ja kuljettaja jännitimme sään muuttumista. Jo aamupäiväksi oli luvattu hyvin tuulista ja sateista säätä. Onneksemme tuuli vain ajoittain niin, että vatsanpohjasta kutitti, mutta vasta Hummelviikiin saapuessamme alkoi sade ja ilma muuttui ikäväksi. Rannassa bussiimme nousi opas Inga-Britt Wirta, ja hän, jos kuka, sai meidät jälleen hyvälle tuulelle. Hän puhui sekä ruotsiksi että suomeksi. Nyt poikkesimme tavallisessa K-kaupassa ostamassa välipalaa ja sitten kävelimme noin 300 metriä omenatarhalle. Siellä meitä osattiin odottaa. Opimme mielenkiintoisia asioita.
· suomalaisia omenia saadaan kolme satoa: kesä-, syksy- ja talviomenat.
· omenat uivat puhtaassa kylmässä vedessä ja säilyvät näin pidempään
· jokainen omena kuvataan tietokoneella
· omenat jaetaan kolmeen ryhmään: ns. peuraomenat (riistan ruuaksi), toriomenat, parhaat tasalaatuiset omenat myyntiin kauppoihin
· 60 % kotimaisista omenista on peräisin Ahvenanmaalta
· omenat maistuvat tosi hyviltä
· omenapuut ovat kapeita ja melko pieniä: kerääminen tapahtuu usein ajaen autolla omenapuiden välissä
· työntekijät ovat usein ulkomaalaisia
· …
Nykyisin Suomen onnellisimmaksi kunnaksi nimetty Vårdö on suurten omenatarhojen lisäksi kuuluisa myös kahdesta naiskirjailijastaan. Oppaamme Inga kertoi ihanan kiehtovasti heidän tarinaansa kulkiessamme pitkin kylän raittia takaisin bussille sateen saattelemana:
Anni Blomqvist oli ahvenanmaalainen kirjailija, joka eli koko elämänsä Vårdön kunnassa. Kalastajan tyttärestä tuli merimiehen vaimo, ja perhe elätti itsensä rahtipurjehduksella, viljelyllä ja kalastuksella. Kun Anni Blomqvistin mies ja poika hukkuivat myrskyssä, hän alkoi purkaa suruaan kirjoittamalla. Anni istui keittiössä kirjoittamassa joka aamu viidestä seitsemään ennen varsinaisen työpäivän alkua. Muistoista syntyi Myrskyluoto-sarja. Ensimmäinen kirja Myrskyluodon Maijasta herätti huomiota, kun se ilmestyi, mutta kuuluisaksi se tuli, kun Maija-elokuva ilmestyi 1970-luvulla…
Myös tunnetun saaristolaiskirjailija Sally Salmisen elämä on dramaattisella tavalla kytkeytynyt Vårdön kuntaan. Hän itse oli kaksitoistalapsisen perheen kahdeksas lapsi ja syntyi varsin vaatimattomiin oloihin vuonna 1906. Kunta oli sata vuotta sitten aktiivinen merenkulkuyhteisö, jonka alukset purjehtivat kaikilla maailman merillä. Purjehdus loi perustan Vårdön nykyiselle vauraudelle, mutta sen tuomat rikkaudet jakautuivat viime vuosisadan alkupuolella epätasaisesti saarelaisten kesken. Tähän aikakauteen ja sen tragiikkaan tarttui Sally Salmisen kiitelty romaani Katriina, joka ilmestyi 1936.
Liikuttuneina kirjailijoiden elämäntarinoista jatkoimme matkaa Bomarsundin linnoitusten raunioille. Piiskaavan sateen takia katselimme bussista, kun opas kertoili meille Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurimmasta rakennushankkeesta. Bomarsundin venäläislinnoitusta rakennettiin 1800-luvun alkupuoliskolla, mutta brittiläis-ranskalaiset sotajoukot tuhosivat keskeneräisen linnoituksen Krimin sodan aikana vuonna 1854. Kaikeksi onneksi linnoitusta ei koskaan rakennettu uudelleen vaan kovia kokeneiden ahvenanmaalaisten toivomuksesta alue demilitarisoitiin 1856. Nyt voi vapaasti kulkea laajalla linnoitusalueella ja ihailla hyvällä säällä puolustustorneista avautuvia upeita merimaisemia.
Jatkaessamme matkaa pysähdyimme Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseolla. Satoi kaatamalla, mutta juoksimme tutustumaan museokauppaan ja piha-alueeseen, jolla esitellään 1800-luvun talonpoikaiskulttuuria. Alueen rakennukset on siirretty nykyisille paikoilleen eri puolilta maakuntaa. Vankilamuseo Vita Björn antaa hyvän käsityksen vankeinhoidosta vuonna 1784. Yllätyksenä saimme sadetakit! Kävimme myös kääntymässä ravintola Wärdshusissa, jossa tarjoillaan kahvia, Ahvenanmaan pannukakkua, oman leipomon leivonnaisia, lähiruokaa ja paikallisia juomia. Se antaa esimakua siitä, mitä tuleman pitää, kun tänä syksynä valmistuu lähistölle Smakby-niminen makukylähanke, jonka tavoitteena on vaalia pohjoismaisia ja ahvenanmaalaisia ruoka- ja juomaperinteitä. Oppaamme kertoi täällä myös ruotsin kielen vahvasta asemasta Ahvenanmaalla: suomea luetaan vain valinnaisaineena! Kovan sateen takia jouduimme tarkastelemaan bussista Kastelholman linnaa. Keskiaikainen ruotsalaislinna mainitaan historian kirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1388. Kuningas Kustaa Vaasa asui linnassa lyhyitä ajanjaksoja, ja hänen poikansa Juhana-Herttua vangitsi sinne veljensä (Erik XIV).
Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tutustuimmekin Vårdön kirkon sijasta Jomalan kirkkoon Prästgårdenin kylässä. Monien mielestä se oli tunnelmallinen kaunis kirkko ja tuntui ikään kuin turvasatamalta sateisessa säässä. Kirkko on rakennettu 1260–1280- luvuilla, mutta vanhimmat osat saattavat olla peräisin edeltävältä vuosisadalta. Näin ollen sen oletetaan olevan Suomen vanhin säilynyt kirkko. Nykyinen ulkoasu on kuitenkin peräisin 1800-luvun laajennustöistä. Se on tyyliltään Suomen ainoa romaaninen kivikirkko, mutta siinä on myös goottilaisia yksityiskohtia. Kaivauksissa sieltä on löydetty Suomen vanhimmat lasimaalaukset. Kirkon urut on rakentanut Veikko Virtanen vuonna 1964, ja sen akustiikkaa pidetään hyvänä. Täten se on myös suosittu konserttipaikka.
Lähestyimme Ahvenanmaan ainoaa kaupunkia, Maarianhaminaa. Olimme tilanneet ruokailun hotelli Arkipelagiin. Paikka vaikutti ylelliseltä; ikään kuin olisimme jälleen urbaanissa ympäristössä. Onneksi ateria noutopöydästä oli monipuolinen ja runsas. Söimme hyvällä ruokahalulla! Opas oli vielä mukanamme ja arvioimme yhdessä sitä, miten selviämme iltapäivän ryhmätöistä. Ajoimme bussilla ohi Pyhän Yrjön kirkon, kauniin Mariebad-kylpylän, arkkitehtoonisesti komean kirjaston ja taideputiikkien rantamakasiinialueen… Sateista oli, mutta tehtävät vaativat paluuta keskikaupungille. Kuljettajamme kyyditsi meidät majapaikkaamme vieraskoti Östernäsgårdeniin ja jälleen takaisin kaupungille. Oppilailla oli tehtäviä sateisessa säässä, mutta kukaan ei ollut siitä huolissaan. Kirkkotehtävä jouduttiin vaihtamaan, koska aukioloajat eivät olleet esitteiden mukaisia. Ryhmä otti mielellään vastuun iltapalan valmistuksesta. Tehtävät on mainittu liitteessä (ryhmätyöt Maarianhaminassa perjantaina 14.9.2012), ja ne esiteltiin iltapalan yhteydessä majapaikassamme. Ne ovat olleet myös näytteillä koulumme vitriinissä matkan jälkeen noin viikon ajan.
Ryhmätöiden purkamisesta tuli hieman riehakas mutta mukava tilaisuus, joka toteutettiin nytkin tilavimmassa huoneistossa. Jokaisen ryhmätyön purkamisessa oli myös määrä käyttää hieman ruotsin kieltä. Iltapala pystyttiin jälleen valmistamaan 1,70 oppilasta kohden. Nyt tarjolla oli lihapiirakoita, juustoa, banaania, jogurttia, sinappia ja ketsuppia sekä mehua. Maarianhaminasta rahalle sai enemmän vastinetta kuin Brändössä! Terveellisyysnäkökulmaa ei painotettu vaan yritettiin saada riittävästi energiaa seuraavaan aamupalaan asti.
Opettajina olimme tyytyväisiä oppilaiden innokkuuteen ja päästimme heidät omatoimisesti kirjoittamaan päiväkirjaa ja sitten nukkumaan kukin tahoilleen. Majapaikkamme oli useasta rakennuksesta koostuva kokonaisuus Östernäsvägenillä: osa yöpyi tilavissa rivitalohuoneistoissa ja osa vaatimattomissa huoneissa, joista piti suihkuunkin mennä käytävän kautta.
HINTAVERTAILUJA, TORIELÄMÄÄ JA KAUPUNGIN KAUNEUTTA MAARIANHAMINASSA + KOTIMATKA
Lauantai 15.9.
Aamupalalla kaikki kävivät omassa tahdissaan. Onneksi se oli monipuolinen ja runsas, koska seuraava ateriamme oli kello 14.00 laivalla. Kello 10.00 hyvästelimme mukavaksi osoittautuneen vieraskodin.
Totuus Ahvenanmaan kalliista hintatasosta oli yllättänyt meidät kaikki. Siksi tutkiessamme oppaita huomasimme, että kolme kilometriä Maarianhaminan keskustasta Godbyn suuntaan oli Sparhallen, joka mainosti itseään alueen edullisimmaksi ostospaikaksi. Kotitalousryhmänä tämä paikka olikin meille oivallinen, koska saatoimme todeta sen, kuinka suuri ero tuotteen hinnoissa voi olla. Toisaalta huomasimme myös, että liikkeen ulkoisella olemuksella ja sillä, onko lähistöllä kilpailijoita, on suuren suuri merkitys. Virvoitusjuomapullon hintakin oli pudonnut Brändöstä Maarianhaminaan matkatessa yli euron. Monet meistä käyttivät hyvän hinta-laatusuhteen hyväkseen.
Suunnitelmamme mukaan veimme linja-auton satamaan, ja sieltä kaikki lähtivät vapaissa ryhmissä, mutta ei kukaan yksin, tutustumaan Maarianhaminan tori- ja markkinaelämään. Sää oli sateisen perjantain jälkeen mitä parhain. Jokaisen piti katsastaa museolaiva Pommern kääntyessään kohti keskustaa vievälle Stora gatanille tai Norra Esplanadgatanille. Jos valitsi esplanadin sai nauttia ihanan aurinkoisesta alkusyksyn säästä kulkiessaan lehmuspuiden reunustamaa käytävää pitkin. Pieni värikäs tori avautui edessämme: se kutsui ostamaan tuotteitaan. Olisi ollut ihana ostaa värikkäitä syyskukkia, syksyn satoa ja leivonnaisia, mutta kotimatka Silja Euroopalla oli alkamassa vain hetken kuluttua. Monet kulkivat takaisin satamaan lehmuskujaa pitkin. Maarianhaminasta jäi mieleen viehättävä, siisti ja varsin ruotsinkielinen, paikoin kallis, korkeatasoinen kaupunki. Voi, kauhistus, kukaan ei ollut törmännyt niin maukkaan ja herkullisen näköiseen ahvenanmaalaiseen pannukakkuun, että olisi halunnut ostaa ja syödä sitä!
Oli aika astua laivaan. Tuntui erikoiselta aloittaa laivamatka Maarianhaminasta. Sataman terminaali oli puhdas ja rauhallinen: vain eläkeläisryhmä ja meidän joukkomme. Laivassa sen sijaan oli ”täysmeno päällä”. Siirryimme heti syömään kello kahden kattaukseen. Laivojen buffetateriatkin vaihtelevat nykyään tasoiltaan varsin paljon. Tällä kertaa saimme maukasta ja monipuolista ruokaa.
Ruokailun jälkeen oppilailla oli hieman omaa aikaa. Me opettajat luimme päiväkirjat ja valitsimme parhaat. Venla Toivasen päiväkirjan valitsimme voittajaksi. Se oli monipuolisesti kirjoitettu ja myös ruotsin kieltä oli käytetty, niin kuin toivoimme. Kunniamaininnan saivat myös Eveliina Aaltosen, Aliisa Rantasen ja Via Ramstetin päiväkirjat. Annoimme pienet palkinnot parhaille päiväkirjan kirjoittajille. Aliisa Rantanen palkittiin niin ikään rehdimpänä retkeläisenä. Valinta oli vaikea, koska kaikki oppilaat olivat käyttäytyneet hienosti ja olleet koko ajan myönteisiä ja innostuneita.
Laivamatka sujui kommelluksitta, ja saapuminen (19.15) Turkuun ennakoi vääjäämättä ikimuistoisen retkemme loppua. Yksi oppilas (Katariina Kivistö) jäi kyydistä jo Turussa, jossa hänen äitinsä ja tätinsä olivat ennalta sovitusti häntä vastassa. Bussimatkalla oppilaat jaksoivat vielä pitää tunnelmaa yllä niin, että pelkäsimme kuljettajan hermostuvan iloisen riehakkaaseen menoon. Ulvilaa lähestyttäessä kuljettaja kuitenkin kiitti ryhmäämme hyvätapaisiksi ja siisteiksi…
Saavuimme koulun pihalle noin kello 21.30. Tapasimme muutamien oppilaiden vanhempia, kunnes kaikki olivat lähteneet koteihinsa Ulvilan tummuvaan yöhön.
Matkaamme voi tutustua myös valokuvia ja videota katselemalla (linkki myöhemmin). Lisäksi jokaisen oppilaan päiväkirja on yhden oppilaan henkilökohtainen kokemus opintomatkastamme.
Meidän opettajien mielestä matkamme onnistui yli odotusten, koska ryhmämme oli vasta aloittanut yhteiset opintonsa emmekä tunteneet heitä kovin hyvin. Ryhmäämme kuuluu sekä ujoja että erittäin ulospäin suuntautuneita, mutta käsityksemme on, ettei kukaan tuntenut itseään kaltoin kohdelluksi matkan aikana. Erilaiset oppilaat täydensivät toisiaan.
Tärkeimpänä tavoitteena oli rohkaista ruotsin kielen käyttöä arkipäivän tilanteissa ja saada oppilaat huomaamaan, kuinka merkittävää olisi, että me länsisuomalaiset opettelisimme hyvän ruotsin kielen taidon ja nauttisimme sen osaamisesta. Uskomme, että pääsimme hyvään alkuun.
Seuraavaksi harjoittelemme ruotsin kieltä Björneborgs Svenska Samskolanin oppilaiden kanssa lokakuussa, kun he tulevat vieraaksemme kouluumme syksyiselle aterialle.
Liitteenä ryhmätyöt ja säännöt.
Ulvilassa 30.9.2012
Anne-Marja Saarholma-Peippo
kotitalouden opettaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti