Tausta ja tavoitteiden toteutuminen
Jo vuoden 2012 keväällä laatimamme suunnitelman mukaan starttasimme neljännen opetuskertamme jälkeen Ahvenanmaan Vårdön saarelle. Mat på svenska -kurssimmehan pyörähti käyntiin jo toisen kerran – uusi kaksivuotiskausi oli alkanut.
Uskomme oppilaidemme pohjoismaisen identiteetin vahvistuvan, kun vierailemme ruotsinkielisillä alueilla kommunikoiden ruotsia äidinkielenään puhuvien kanssa. Aito kiinnostus kieleen ja sen osaamiseen vahvistuu. Lisäksi Ahvenanmaa ja sen erityispiirteet, kuten ruokakulttuuri, tulevat tutuiksi.
Osanottajat
Matkalle osallistui suunnitelman mukaan koko Mat på svenska -ryhmä: 16 oppilasta (12 tyttöä ja neljä poikaa) sekä kaksi opettajaa (Mari Atkins ja Anne-Marja Saarholma-Peippo). Opettajat toimivat myös matkan valvojina.
Työnjako
Suunniteltu ohjelma toteutui, ja opettajat huolehtivat opetuksesta ja valvonnasta. Edelliskerralta tuttu oppaamme, Inga-Britt Wirta, opasti matkamme ensimmäisenä päivänä perunalastutehtaalta Smakbyn-ravintolan ja Kastelholman linnan kautta Skansenin pienoismallille – siis Jan Karlsgårdenille – ja sieltä entiselle Venäjän läntisen etuvartion linnoitukselle sekä Bomardsundiin ja vihdoin hiljentymään Sundin kirkkoon. Hetken rauhoittumisen jälkeen jatkoimme kirjailijatarinoita kuunnellen omenatarhalle, joka on Ahvenanmaan ylpeys, ja lopulta iltapalatarvikeostoksille ihanan pikkuruiseen K-extraan. Lisäksi hän auttoi meitä löytämään Maarianhaminasta sopivan vierailukoulun, jossa kävimme toisena opintoretkipäivänä. Ilman kuljettajaamme Ari Mäkistä busseineen ei retkemme olisi alkuunkaan onnistunut. Smakbyn-ravintolan Michael Björklund ja Sandösund Campingin Olof Salmi vaimoineen, Strandnäsin koulun pääemäntä sekä kotitalousopettaja olivat myös tärkeitä henkilöitä matkallamme. Lisäksi Viking Line -laivayhtiö saa taas kiitokset johdonmukaisesta yhteistyöstä.
Matkasuunnitelman toteutuminen
Oppilaat saapuivat koulun pihaan aikaisin aamulla, ja ajoimme bussilla Kustaviin. Käytimme lossia ja yhtä saaristolauttaa päästäksemme Brändön saarelle. Saaren poikki ajoimme Torsholman kylään, josta taas siirryimme saaristolautalle. Olimme aikataulun mukaan Hummelvikissä, joka kuuluu Vårdön kuntaan. Perjantai-iltapäivään asti käytimme edelleen kulkuvälineenämme mukana ollutta bussia tutustuessamme sovittuihin kohteisiin Ahvenanmaalla, kunnes nousimme Viking Linen risteilyalus Graceen ja matkasimme Turkuun. Turusta palasimme Ulvilaan aikataulun mukaisesti.
Majoittuminen
Valitsimme majapaikaksi saaristokunnan, ettemme joutuisi maksamaan Ahvenanmaan läpikulkumaksua, joka on huomattavan hintava. Tällä kertaa bussimme sai matkustaa aivan ilmaiseksi, vaikka meitä oli ohjeistettu maksamaan 38 euroa saaristolautalla kulkemisesta. Majoituimme Sandö Camping -leirintäalueelle, jossa yövyimme lähes hotellitasoisissa huoneissa. Huonejako oli suunnitelman mukainen: yksi pojille, kolme tytöille sekä yksi opettajille ja vielä omansa autonkuljettajalle.
Ruokailut
Tavoittelimme erilaisia ruokailutilanteita. Lähdimme koululta eväät mukanamme, koska aikainen lähtö ei houkuttanut ketään syömään kunnon aamiaista kotona. Kustavissa eväspaketit saivat kyytiä. Oppilaat käyttivät omia taskurahojaan saaristolautoilla ja söivät siten vaihtelevia välipaloja. Sama jatkui Taffelin tehtailla, kun oppilailla oli mahdollisuus maistella ja ostaa mitä moninaisimpia tuotteita. Smakbyssä Kastelholman linnan kupeessa söimme lounaan; kalakeittoa, kotitekoista graham-leipää ja juustoa sekä ahvenanmaalaista pannukakkua. Iltapalatarvikkeiden hankkimisesta ja iltapalan valmistamisesta vastasivat oppilaat. Majoitukseen kuului runsas aamupala. Strandnäsin koululla oppilaat saivat välipalaksi paikallista ruisleipää, voita ja Kastelholman juustoa. Ostosvapaan aikana saatettiin ostaa myös ylimääräistä syötävää. Risteilyalus Gracen buffet oli matkan kohokohtia.
Matkakertomus
Matkalle lähdettiin jo kello 4.15 koulumme pihasta torstaiaamuna, koska kyseessä oli vain kahden päivän matka. Kaikki saapuivat paikalle juuri oikeaan aikaan. Lossin odotus Kustavissa olisi voinut pian kostautua; onneksi emme myöhästyneet saaristolautalta. Kaikki sujui hyvin. Lossin käyttö oli monille ensikertainen kokemus; kuten myös saaristolautta Kustavin Vuosnaisista Brändön Åvaan, vaikka matka kestikin vain puoli tuntia. Brändön saaren halki ajoimme reipasta vauhtia, jotta ehtisimme saaren eteläkärkeen Torsholmaan ajoissa ehtiäksemme seuraavaan saaristolauttaan. Ehdimme hyvin, ja matka jatkui hieman suuremmalla lautalla, jossa oli mukava salonki ja monipuolinen kahvila. Oppilaat kuluttivat aikaansa pienissä ryhmissä maisemia katsellen ja tietenkin pelaillen. Kiinnostavaa oli myös seurata lautan pysähtymistä pienille saarille.
Pohjoisen linjan reitti kulkee Lapon, Kumlingen ja Enklingen kautta. Kahden ja puolen tunnin kuluttua, kello 10.35, olimme Hummelvikissa, joka on Vårdön satama. Jatkoimme kohti Haraldbytä, jossa sijaitsee Taffelin tehdas. Välimatkat olivat pieniä ja ehdimme pysähtyä Vårdön kirkolle pitämään ensimmäisen tietovisan. Sen voitti Veera. Kirkon pihamaa oli myös rauhoittava kokemus. Yksi oppilas tunsi huonovointisuutta alkumatkan aikana, mutta tilanne helpottui kirkolla. Kaikilla Ahvenanmaan kirkoilla on nimikkopyhimys: Vårdössä se on St. Mathias. Vårdössä on vain 420 asukasta, mutta se on sekä itsenäinen kunta että seurakunta.
Oli aika suunnata perunalastujen maailmaan. Ehdimme paikalle hieman ennen sovittua opastusta, joten kävimme ensin tehtaanmyymälässä ostoksilla; olimme hieman huolestuneita, kun oppilaat ostivat jo nyt innokkaasti välipaloja ja kotiinviemisiä. Saimme mukaamme myös mainoslippikset.
Lainaus Helsingin Sanomista:
“Miltä maistuvat vastavalmistetut perunalastut hieman lämpiminä? Harvalla on ollut mahdollisuus maistaa niin tuoreita sipsejä. Jonkinlaisen kuvan siitä kuitenkin saa, kun laittaa sipsit kulhoon ja lämmittää niitä vähän mikrossa, paljastaa myymäläpäällikkö Matti Ekqvist Taffelin tehtaanmyymälästä Ahvenanmaan Gobbystä. ’Aromit tulevat paremmin esiin ja ne maistuvat vahvemmin’, Ekqvist kertoo. Tehtaanmyymälässä on päivittäin myynnissä valikoima sipsejä, jotka ovat vielä lämpimiä. ’Ne menevät aina todella nopeasti.’ Taffelin tehdas Ahvenanmaalla on Suomen suurin ja vanhin perunalastutehdas. Se perustettiin 1970. Nykyisin yhtiön ja tehtaan omistaa norjalainen Orkla-konserni, mutta Taffelin pääkonttori sijaitsee yhä Ahvenanmaalla ja myös valtaosa sipseistä tehdään saarella. Tehdas on ollut vuosia Ahvenanmaan maakunnan suosituin luokkaretkikohde. ‘Tehtaalla vierailee parhaimmillaan 10 000 kävijää kuukaudessa’, Ekqvist kertoo. Tehdasvierailut ovat mahdollisia vain ryhmille ja etukäteisvarauksella. Vierailupyyntöjä tulee kuitenkin paljon myös lapsiperheiltä. ‘Osittain siksi avasimme tehtaanmyymälän, jotta myös yksittäiset vierailijat saisivat jonkin kokemuksen. Tehdasvierailut ovat lisäksi kesällä tauolla, jolloin juuri monet perheet voisivat tulla’, Ekqvist kertoo. Myymälä on ollut avoinna huhtikuun alusta. Ainakin alku lupaa hyvää. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana myymälässä on käynyt 10 000 kävijää. ‘Ottaen huomioon, että koko Ahvenanmaalla asuu vain vajaat 30 000 ihmistä, se on melkoinen saavutus.’ Myymälässä myydään myös niin ikään Orklaan nykyisin kuuluvan Pandan tuotteita.”
Opastushetki alkoi lyhyellä filmillä, joka kertoi yrityksen toiminnasta, ja sitten pääsimme tehdaskierrokselle. Oli mukava tosiaankin maistaa uunituoreita perunalastuja. Merkittävintä oli silti seurata suurehkon tehtaan toimintaa perunalastun valmistuksesta pakkaukseen. Lähtiessämme jokainen sai mukaansa oman perunalastupussin.
Seuraamme liittyi oppaamme Inga-Britt Wirta. Lounasaika läheni. Olimme sopineet ruokailun kello 13.15 Michael Björklundin ravintolaan keskelle Ahvenanmaan kulttuurimaisemaa, Kastelholman linnan ja Jan Karlsgårdenin ulkomuseon naapuriin. Smakbyn-ravintolan 1800 neliömetrisistä tiloista löytyy kokonainen maailma tarkoin valittuja paikallisia ja pohjoismaisia makuelämyksiä sekä ruoka- ja juomaperinteitä. Itse ravintolassa tarjoillaan konstailematonta kotiruokaa, ja sinne voi poiketa myös vain kahville nauttimaan kotitekoisista leivonnaisista. Ravintolan myymälässä on myynnissä ainakin ahvenanmaalaisia tuotteita ja Smakbyn omia herkkuja karitsanmakkarasta omaan viiniin.
Söimme maukasta kalakeittoa, leipää ja juustoa sekä jälkiruuaksi ahvenanmaalaista pannukakkua luumukräämin ja kermavaahdon kanssa. Herkullista! Kala-allergisen oppilaan annos oli lammaspihvejä kermakastikkeessa. Oppilaiden mieliksi itse huippukokki Michael kävi kaksikin kertaa keskustelemassa kanssamme.
Kastelholman linnan ohittaminen tuo aina mieleen jännittävät tarinat menneistä ajoista. Ensimmäinen maininta tästä ruotsalaislinnasta on vuodelta 1388. Esimerkiksi kuningas Kustaa Vaasa vietti linnassa lyhyitä ajanjaksoja ja hänen poikansa Juhana-herttua piti siellä vankina omaa veljeään Eerik XIV:ttä.
Kastelholman alueella on myös Jan Karlsgårdenin museoalue, joka antaa kuvan siitä, miten elettiin 1800-luvun lopulla. Alueelle on siirretty parikymmentä rakennusta, joiden sisätiloissa voi aistia menneen ajan tunnelmaa. Kesällä pihamaalla voi osallistua juhannussalon, eli midsommarstångin, rakentamiseen ja koristeluun lehväköynnöksillä, seppeleillä ja juhannuskruunuilla. Salot ovat pystyssä koko vuoden, joten niitä voi käydä katsomassa muulloinkin kuin juhannuksena.
Lähellä on myös Bomarsundin venäläislinnoitus, joka oli aikoinaan Ahvenanmaan mittavin rakennushanke. Keskeneräiseksi jääneen hankkeen piti olla Venäjän valtakunnan etuvartio. Linnoitus tuhoutui kuitenkin Krimin sodan aikana vuonna 1854 englantilais-ranskalaisten joukkojen hyökkäyksessä. Vieläkin voi tutustua valtavan linnoituksen raunioihin, asuinalueisiin ja hautausmaihin.
Kohti omenatarhaa ajaessamme poikkesimme Sundin kirkossa; se on pyhitetty Johannes Kastajalle. Sieltä on löydetty Suomen ainoa autenttinen riimukirjoitus. Se on yksinkertainen kaiverrus kalkkikiviristissä. Kirjoituksen löysi Matts Dreijer, joka piti löytöään todisteena siitä, että niin kutsuttu Pohjolan apostoli Ansgar kävi myös Ahvenanmaalla. Kaiverruksen uskotaan olevan keskiajalta, luultavasti 1300-luvulta. Kirkon tekee merkittäväksi myös sen suuruus. Monet sikäläiset kirkot ovat tosi pieniä.
Vasta nyt pääsimme päivän pääkohteeseen – Koiviston omenatarhaan. Lähestyessämme omenatarhaa näimme valtavasti omenapuita: satojen metrien mittaiset puurivistöt antavat leimansa alueelle. Puut ovat yllättävän pieniä, mutta omenia on paljon. Omenat poimitaan käsin, mutta puiden välissä kuljetaan pienellä moottoriajoneuvolla. Ahvenanmaa onkin Suomen omena-aitta. Saarilla kasvatetaan 60 prosenttia suomalaisista omenista. Saaristossa on Manner-Suomea leudompi ilmasto, minkä takia satokausi on pitkä. Saadaan kolme satoa: kesä-, syys- ja talviomenat. Omenat uivat puhtaassa kylmässä vedessä. Näin ne säilyvät paremmin. Jokainen omena kuvataan tietokoneella. Lopulta omenat jaetaan laadun perusteella kolmeen ryhmään: riistaomenat, toriomenat ja kauppoihin myyntiin menevät omenat. Talviomenat säilytetään paljon typpeä ja vähän happea sisältävissä varastohalleissa. Parhaimmillaan omenat säilyvät varastossa pääsiäiseen asti. Se ei ole ollenkaan niin pitkä aika kuin ulkomaisilla omenoilla. Nämä omenat eivät sisällä juurikaan pintakäsittelyaineita. Saimme ison kassillisen omenia kotiin viemisiksi.
Opimme myös, että kukinta-aikaan tehdään raakileen harvennus, hävitetään tuhohyönteiset ja vuokrataan mehiläiset paikalliselta kasvattajalta – yhteistyö on hyödyllistä molemmille. Kesällä istutetaan uusia puita; puut uusitaan 15–25 vuoden välein. Sadonkorjuu alkaa 20. elokuuta ja kestää pari kuukautta. Pääasiallisin syksyn lajike on Discovery. Sadunkorjuun aikana työvoiman määrä kasvaa, ja se on suurimmaksi osaksi peräisin Itä-Euroopan maista.
Nykyisin Suomen onnellisimmaksi kunnaksi nimetty Vårdö on myös kuuluisa kahdesta naiskirjailijastaan.
Anni Blomqvist oli ahvenanmaalainen kirjailija, joka eli koko elämänsä Vårdön kunnassa. Kalastajan tyttärestä tuli merimiehen vaimo, ja perhe elätti itsensä rahtipurjehduksella, viljelyllä ja kalastuksella. Kun Annin mies ja poika hukkuivat myrskyssä, hän alkoi purkaa suruaan kirjoittamalla. Hän istui keittiössä kirjoittamassa joka aamu kello viidestä seitsemään ennen varsinaisen työpäivän alkua. Muistoista syntyi Myrskyluoto-sarja. Ensimmäinen kirja Myrskyluodon Maijasta herätti huomiota, kun se ilmestyi, mutta todella kuuluisaksi se tuli, kun Maija-elokuva ilmestyi 1970-luvulla.
Myös tunnetun saaristolaiskirjailijan Sally Salmisen (1906-1976) elämä on dramaattisella tavalla kytkeytynyt Vårdön kuntaan. Hän itse oli kaksitoistalapsisen perheen kahdeksas lapsi ja syntyi varsin vaatimattomiin oloihin vuonna 1906. Kunta oli sata vuotta sitten aktiivinen merenkulkuyhteisö, jonka alukset purjehtivat kaikilla maailman merillä. Purjehdus loi perustan Vårdön nykyiselle vauraudelle, mutta sen tuomat rikkaudet jakautuivat viime vuosisadan alkupuolella varsin epätasaisesti saarelaisten kesken. Tähän aikakauteen ja tragiikkaan tarttui Sally Salmisen kiitelty romaani Katriina, joka ilmestyi 1936.
Kuunneltuamme liikuttuneina kertomuksia kirjailijoiden elämistä suuntasimme pieneen kauppaan. Oppilaiden tehtävä oli ostaa ryhmittäin neljän hengen iltapalatarvikkeet. Yksi iltapala sai maksaa keskimäärin viisi euroa.
Sandösund Camping oli kauniilla paikalla meren rannalla Vårdön kunnassa. Huoneisiin majoittumisen jälkeen kävivät tytöt ja pojat vuoroillaan uimassa ja saunassa. Sen jälkeen iltaa vietettiin iltapalaa valmistellen ja siitä nauttien. Oppilaiden iltapalamenu oli monipuolinen: broileritäytteisiä sämpylöitä, munakasta, pekoni-sinihomejuustoherkkusieniä, hedelmärahkaa, hedelmäsalaattia, teetä ja mehua – vain muutamia mainitakseni. Kotitalousryhmä kun olimme, myös loppusiivoukset sujuivat moitteettomasti.
Ilta muuttui hämäräksi. Oli aika vetäytyä levolle. Kävimme toivottamassa oppilaille hyvää yötä noin kello kymmenen. Muutamat vielä kirjoittelivat päiväkirjaa.
Olimme toivoneet aamupalan jo kello 7.30. Odottelimme hetken suljettujen ovien takana, mutta meidät palkittiin runsaalla ja maukkaalla tarjoilulla. Hyvästelimme isäntäväen ja jatkoimme matkaa Maarianhaminaan, Ahvenanmaan pääkaupunkiin. Noin tunnin matkan aikana pidimme toisen tietovisan. Siinä menestyivät tasaväkisesti parhaiten Miljaana, Niklas ja Veera.
Jouduimme hetken etsimään Strandnäsin koulua. Se oli hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Koulun pääemäntä oli lupautunut kertomaan kouluruokailusta: lähes kaikki valmistetaan itse, ja raaka-aineet ovat pääasiallisesti ahvenmaalaisia. Lounaalla on aina pääruuan lisäksi salaattipöytä. Myös välipalaa tarjotaan. Mekin saimme maistiaiset jo aamupäivällä. Piipahdimme pikaisesti kotitalousluokassa. Ryhmä tuntui isolta. Se olikin kotitalouden ryhmistä suurin. Siinä oli 17 oppilasta. Oppilaat valmistivat ateriaa broilerista ja kokeilivat porkkana- ja punajuurikakkua sekä leipää. Mukana olivat myös muutama erityisoppilas ja koulunkäynnin ohjaaja. Opetussuunnitelma poikkeaa hieman suomalaisesta, ja oppilaat puhuvat ruotsia. Suomen kielen opiskelu ei ole Ahvenanmaan kouluissa pakollista.
Kouluvierailun jälkeen suuntasimme ostoskeskukseen, joka on viiden minuutin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta. Kokonaisuus on lähiaikoina valmistunut. Saman katon alla oli mitä moninaisempia liikkeitä Sparhallenista sieviin pikkuputiikkeihin. Oppilaat ottivat tilaisuudesta vaarin ja suuntasivat kukin oman mieltymyksensä mukaan eri kauppoihin.
Ennen satamaan menoa pysähdyimme vielä Maarianhaminan keskustassa. Ihailimme toistakin koulua, joka oli vanha arvokkaan näköinen rakennus, Maarianhaminan lukio korkealla mäellä. Oppilaat saivat vielä hetken aikaa kulkea idyllisissä pikkuputiikeissa, joissa oli aivan eri tunnelma kuin uudessa steriilissä ostoskeskuksessa.
Vuonna 1861 perustettu kaupunki on saanut nimensä tsaaritar Maria Aleksandrovan mukaan. Ahvenanmaa on aikojen kuluessa kuulunut Ruotsille, Tanskalle, Venäjälle ja nyt viimeksi kuluneiden lähes sadan vuoden ajan Suomelle. Kukin isäntämaa on antanut alueelle oman leimansa.
Maarianhamina on yhden suomalaisen maakunnan pääkaupunki, mutta tällä maakunnalla on oma itsehallinto, oma lippu, hallitus, vaalit ja poliittiset puolueet. Postikortteihin liimataan omia postimerkkejä, jotka ovat suosittuja keräilykohteita kaikkialla maailmassa.
Ahvenanmaalaisen ihanne on asua ja työskennellä 11 000 asukkaan Maarianhaminassa ja käydä viikonloppuisin mökillä – jossa odottaa usein vene, jolla pääsee laskemaan verkkoja – tai jollakin saarella, jossa voi nauttia koskemattomasta ja villistä luonnosta.
Vaikka Maarianhamina on saanut nimensä Maarialta, kaupungin luonteeseen on antanut leimansa myös toinen nainen, rakennusmestari ja arkkitehti Hilda Hongell (1867-1957). Hänen arkkitehtuurinsa on rakastettu osa Maarianhaminan kaupunkikuvaa. Sille on tyypillistä sveitsiläistyylinen puusepäntyö. Pittoreskin Södragatanin varrella ovatkin nykyisin Maarianhaminan tavoitelluimmat huvilat. Ne ovat Hildan suunnittelemia.
Bussimme ajoi satamaan. Museolaiva Pommernia oli vielä katsottava lähempää. Se on viimeinen alkuperäisessä kunnossaan oleva nelimastoinen rahtipurjelaiva ja ensimmäinen katseenvangitsija Maarianhaminaan risteilyaluksilla saavuttaessa. Aivan sen vieressä on Merenkulkumuseo, jonka menneiden aikojen alusten keulakuvat kertovat omaa tarinaansa myrskyistä ja haaksirikoista. Tarkemmin purjelaiva-aikakauden elämään ja yhteiskuntaan on tutustuttava vasta seuraavalla vierailulla. Nyt kävimme vain nopean kierroksen museon sisällä ja lähdimme paluumatkalle Viking Line -risteilyaluksella.
Länsisatama tarjoaa puitteet suuren mittakaavan kansainväliselle merenkululle. Meille se oli nyt vain jäähyväissatama. Onneksi pääsimme heti syömään: ylellinen buffet lumosi meidät jälleen kerran. Mat på svenska -teksteillä varatut pöydät odottivat meitä. Oppilaat olivat saaneet hieman ruokailuun liittyviä ohjeita, ja he noudattavatkin niitä hienosti.
Ensimmäisellä kierroksella valitsimme eri tavoin valmistettuja kalaruokia – erityisesti sillejä ja silakoita. Tämän jälkeen otimme puhtaille lautasille erilaisia rapuja, lohta ja kananmunaruokia sekä kylmiä salaatteja. Useat tekivät erillisen kierroksen myös ottamalla kylmää paistia, kinkkua, pateeta ja makkaroita kasvislisäkkeineen. Mieltymyksien mukaan kolmas ja neljäs kierros koostui pohjoismaisista lämpimistä ruuista, kuten lihapullista, lämpimistä kaloista ja kuumasta makkarasta. Ennen varsinaisia jälkiruokia muutamat söivät laajasta valikoimasta juustoja hedelmien, hillojen ja keksien kanssa. Aterian kruunasi tavattoman laaja valikoima erilaisia jälkiruokia. Mielenkiintoista oli seurata sitä, miten osa oppilaista valitsi tottuneesti vain joitakin hyväksi tietämiään ruokia ja jätti esimerkiksi kokonaan lämpimät ruuat syömättä.
Nykyisen tavan mukaan alkuperäiseen skandinaaviseen buffet-valikoimaan oli mahdutettu myös laaja osuus aasialaisia, eteläeurooppalaisia ja -amerikkalaisia ruokalajeja. Niiden maisteleminen pohjoismaisten ruokien kanssa olikin jo vaativaa sovittelua.
Ruokailun jälkeen oppilailla oli omaa aikaa tax free -ostoksille, ja muutamat kirjoittivat vielä päiväkirjojaan loppuun. Me opettajat luimme päiväkirjat ja päätimme palkita Iran päiväkirjan parhaana; myös Miljaana oli kuvaillut retkeämme monipuolisesti. Ennen kuin saavuimme Turkuun, ehdimme kokoontua yhteen ja Ira luki päiväkirjansa meille kaikille. Se oli hyvin kuvailevaa ja luontevaa kuunneltavaa.
Saavuimme aikataulun mukaan Turkuun ja jatkoimme bussilla Ulvilaan. Matkan aikana valitsimme vielä Samulin retkemme avainhenkilöksi. Ryhmäämme kuuluu monta loistotyyppiä, ja monen nimi mainittiin tässä äänestyksessä. Samuli kuitenkin julistettiin voittajaksi.
Hyväntuulinen mutta tietenkin jo uupunut joukkomme saapui Ulvilaan noin kello 22.00.
Matkalle oli otettu mukaan tarpeelliset matkatavarat emmekä tarvinneet juurikaan ensiaputarvikkeitamme. Puhelimet olivat mukana, mutta niitä ei tarvittu hätätapaustyyppisesti kertaakaan. Oppilaat olivat pukeutuneet asiallisesti sään mukaan. Aikatauluja noudatettiin kiitettävästi. Rahaa käytettiin alkuperäistä suunnitelmaa noudattaen; poikkeuksina olivat vain 20 euron ylimääräinen saunamaksukustannus ja 38 euron säästyminen, kun saaristolautan käytöstä ei peritty tuntemattomasta syystä ollenkaan maksua.
Koulun järjestyssääntöjä ja erityisesti tätä matkaa varten kirjoitettuja sääntöjä sekä Viking Linen hyvän järjestyksen sopimusta noudatettiin. Majapaikka, bussinkuljettaja ja Viking Line kiittelivät oppilaiden käyttäytymistä. Voimassa oleviin vakuutuksiin ei jouduttu turvautumaan.
Parhaiten matkan tavoitteiden toteutuminen konkretisoitui ryhmäytymisen onnistumisena. Oppilaat mielestämme nauttivat toistensa seurasta, ja hyvin erilaiset oppilaatkin tutustuivat toisiinsa. Mahdollisuuksien mukaan he käyttivät ruotsin kieltä. Ahvenanmaan omaleimaisuus tuntui viehättävän niin oppilaita kuin opettajiakin. Ruotsin kielen vahvaa asemaa ei paheksuttu.
