Mat på svenska –ryhmän
toteutunut opintomatka Tukholmaan
Matka
toteutui suunnitelman mukaan 8. - 11.12. 2013. Tavoitteiksi asettamamme ruotsalaiseen
tapakulttuuriin tutustuminen ja ruotsin kielen harjoitteleminen autenttisessa
ympäristössä toteutuivat varsin kohtuullisesti; joissakin tilanteissa jopa yli
odotusten.
Matkalle
oli tarkoitus lähteä koko mat på svenska -ryhmämme, mutta kaksi oppilasta joutui jäämään lopulta pois
sairauden takia. Molemmat toimittivat lääkärintodistuksen (Joel Rajamäki ja
Janina Piirtola).
Matkan
ohjelman toteuttamisesta vastaavien henkilöiden
osalta tapahtui muutamia muutoksia. Opettajat olivat ennalta sovitut ja Viking
Line hoiti tehtavänsä erinomaisesti keittiöpäällikköineen ja
vuoropäällikköineen kaikkineen, myös ryhmämatkoista vastaava Pirjo Moilanen
ansaitsee suuren kiitoksen. Opas Tukholmassa - Beatrice Norrgårg – osasi
ruotsin lisäksi hyvin suomea, joten opastettu kiertoajelu oli täysin
kaksikielinen. Abrahambergsskolanin vararehtori Marko Anderot oli
sukujuuriltaan suomalainen, siksiköhän meidät otettiin kouluun avosylin
vastaan. Kotitalousopettajat olivat myös suunnitelleet yhteisen
kotitaloustuntimme erinomaisesti. Sen sijaan
Finlandsinstitutin edustaja katosi salaperäisesti jonnekin, juuri kun häntä
olisi eniten tarvittu. Niin ikään viimevuotinen kokkivieraamme Jessica Frej ei
lopultakaan löytänyt aikaa yhteiseen tapaamiseemme vaikka sitä itse alun perin
ehdotti, vaan suositteli meitä ostamaan uuden keittokirjansa, joka piti löytyä
ydinkeskustan kirjakaupoista. Hänen tähtensä sammui meidän silmissämme eikä
keittokirjaakaan oikein tunnistettu.
Matkasuunnitelma hioutui viime
hetkellä, kun koulumme Tarja Haanpää vinkkasi, että kannattaa käyttää
tilausajoa mieluummin kuin vuoroautoa; kustannuksissa ei ole eroa. Niinpä
matkustimme mukavasti omalla bussilla koulumme pihasta Turkuun ja sitten
paluumatkalla Turusta taas omalle koululle. Laivamatkat sujuivat ennakkosuunnitelman
mukaan. Joukkoliikenteen käyttö Tukholmassa tarjosi sekä myönteisiä (metro) että
kielteisiä
yllätyksiä (bussi).
Majoituimme laivoilla sovitusti
neljän hengen hyteissä. Lauri joutui nukkumaan yksin neljän hengen hytissä, koska Joel
jäi sairauden takia matkalta pois ja Eveliina ja Jenina jakoivat kaksistaan
neljän hengen hytin Janinan poissaolon takia. Me opettajat vaihdoimme
paluumatkalla hyttiä voimakkaan tupakanhajun takia. Laivayhtiö pahoitteli
asiaa. Tukholmassa
retkeilymaja Interhostel oli hinta-laatusuhteeltaan tarkoituksenmukainen.
Joulunajan
ruokailut laivalla olivat
ylenpalttisia. Retkemme teeman mukaisesti söimme skandinaavisen
buffetillallisen ensimmäisenä iltana laivalla. Suuri
vaara oli, että oltuaan päivän kevyellä ruualla, muutamat oppilaat eivät
pystyneet hillitsemään ruokahaluaan. Hämmentävää, että vielä 15-vuotiaillekin
maistui kaiken muun lisäksi ”lasten pöydän antimet”. Paluumatkalla jokaisella oppilaalla oli ns
arvokuponki, jonka sai käyttää ruokailuun haluamallaan tavalla. Osa ruokaili
uudelleen buffetissa; muutamia kiinnosti a’la carte –ravintola ja loput
löysivät itsensä pikaruuan vierestä. Kolmas laiva-ateria oli monipuolinen meriaamiainen,
joka piti nälän loitolla keskiviikkoaamuna Turusta kotiin asti. Oppilaiden
omatoimisuuden varaan jätettiin maanantain aamupala (noin 5euroa/oppilas):
nälkäisiäkin oppilaita tuntui kuitenkin olevan jo Tukholman kiertoajelun aikana
kello aamuseitsemän ja –yhdeksän välillä.
Ohjelmaamme kuuluva fika (50
kruunua/oppilas) olikin siis jo tarpeellinen. Maanantaipäivän pääateria
syötiin persoonallisessa Örtagårdenissa Östermalmin kauppahallin ylätasanteella
sijaitsevassa ravintolassa. Illaksi oppilaat ostivat sovitusti
iltapalatarvikkeita tavallisesta ruokakaupasta ja valmistivat siinä tilanteessa varsin tarkoituksenmukaisen
iltapalan Interhostellin ”kommuunikeittiössä”. Tiistain aamupala syötiin
lähellä majapaikkaamme olevissa lukuisissa pikkukahviloissa pienissä ryhmissä.
Budjettiimme sopi mainiosti noin 50 kruunun aamupalakokonaisuudet. Vastoin
ennakkosuunnitelmia olimme juuri ennen matkaamme saaneet tietää, että koulu,
jossa vierailemme, tarjoaa meille ilmaisen koululounaan tiistaina. Mielenkiinnolla tietenkin
otimme tarjouksen vastaan. Vaikka matkaohjelmaamme kuului oppilaille
tarpeelliset määrät ruokailuja, tuntui, että omaa rahaa kulutettiin
jonkinlainen määrä ylimääräiseen herkutteluun. Tiistai-illan
palaverissakin Amorella-laivan
Versailles-kabinetissa oli tarjolla terveellisiä hedelmiä; valitettavasti ne
eivät niinkään kiinnostaneet, vaikka kotitalousryhmä olimmekin.
Näin se meni… sunnuntai-ilta
8.12.
Monenlaista mielenliikutusta oli ilmassa
sunnuntai-iltana, kun lähdimme koulultamme kohti Turkua. Me opettajat jännitimme , että kaikki
sujuisi ja sää pysyisi hyvänä; oppilaiden mielen sopukoihin oli vaikea
kurkistaa. Aikuisen näkökulmasta
matkamme ajankohta oli tietenkin riski – lähteä nyt keskellä synkintä syksyä,
kun ei luntakaan ole, laivalla Tukholmaan.
Oppiaineemme ruotsipainotteisen kotitalouden kannalta ajatus ei
kuitenkaan ollut hullumpi. Ensimmäinen kosketuksemme ruotsinkieliseen
ulkomaailmaan oli ollut matka Ahvenanmaalle vuosi sitten syksyn alussa. Nyt
myöhäissyksy/alkutalvi tarjosi erilaisen tunnelman: kohti Tukholmaa kuulemaan
oikeaa ruotsin kieltä. Seuraava kevät avaa meille toivottavasti tanskan kielen
salaisuuksia: Kööpenhamina on
ruokakulttuurin osalta tällä hetkellä maailman huippumaa.
Olimme
Turussa varsin aikaisin laivan lähtöön nähden, mutta oppilaat suhtautuivat
asiaan mukavan tyynesti. Odottelimme rauhassa Grace-laivan lähtöä. Hytit
löytyivät nopeasti ja kohta olimmekin jo kaikki runsaan illallisen äärellä.
Meitä varten oli nimetty pöydät kurssimme mukaan: Mat på svenska. Söimme
antaumuksella ja pitkään, vaikka laivan keittiöpäällikkö kävi heti alkuun
tervehtimässä meitä ja toivotti meidät keittiökierrokselle ruokailun jälkeen.
Ihana
oli seurata niitä oppilaita, jotka luontevasti keskittyivät ensimmäisellä
kierroksella eri tavoin valmistettuihin kalaruokiin – erityisesti silliin ja
silakkaan. Seuraavaksi he sitten valikoivat haluamiaan rapuja, lohta
ja munaruokia sekä kylmiä salaatteja. Jotkut jaksoivat tehdä oman kierroksen myös
ottaessaan kylmää paistia, kinkkua, pateita ja makkaroita etikalla maustettuine
kasvislisäkkeineen. Tyylistä riippuen sitten kolmas tai neljäs kierros koostui
skandinaavisista lämpimistä ruokalajeista kuten lihapullista, erilaisista
lämpimistä kaloista ja paistetusta makkarasta. Vihdoin viimeisellä kierroksella
kerättiin juustoja, hedelmiä, jälkiruokia ja leivonnaisia. Tarjolla oli nykyisen tavan mukaan myös
aasialaisia ja eteläamerikkalaisia ruokia
- ei tällä kertaa niinkään vanhan Euroopan edustajia. Niiden
sovitteleminen pohjoisen ruuan makujen väliin olikin jo harmonian kannalta
melkein mahdotonta. Yksi pettymys: osa oppilaista lankesi vielä lasten pöydän
tarjottavien lumoihin.
Kuuliaisesti
oppilaat kävivät kuitenkin selvittämässä buffet-aterian kaikki ruokalajit sekä
ruotsiksi että suomeksi ennen keittiötiloihin siirtymistä. Uskomattoman
pienissä tiloissa suuren laivan ruokahuolto hoidetaan: paljon sokkeloita,
kapeita käytäviä, täytettyjä hyllyjä, monia kerroksia, hissi, valtavat
ruokamäärät, pitkät työvuorot, pitkät vapaat, hyvät palkat – aivan oma
elämäntyylinsä. Oppilaat kyselivät tunnollisesti keittiön työntekijöiden
ammattinimikkeitä sekä ruoka- ja henkilökuntamääriä vastauksiksi tehtäviinsä.
Tax
free houkutteli vielä oppilaita ennen sovittua hiljaisuutta. Opettajatkin
ostivat tuliaisia ruotsalaiseen kouluun vietäväksi. Opettajat kävivät hytti
hytiltä toivottamassa hyvää yötä kaikille oppilaille. Silmät ehtivät sulkeutua vain
hetkeksi ennen Tukholman valojen ilmestymistä.
Maanantai 9.12.
Saavuimme
Tukholmaan kello 6.30 Ruotsin aikaa. Laivasta ja terminaalista ulos päästyämme löysimme bussin ja oppaan, joka seisoi mat på
svenska –kyltti kädessään meitä odottamassa. Oli armollista päästä heti vieraalla maalla
huolenpidon kohteeksi. Kaksituntinen kiertoajelu tarjosi monipuolisen
tietopaketin ainakin kaupungin historiasta, merkittävimmistä rakennuksista,
kuninkaallisista ja upean näkymän jouluisesta, valaistusta Tukholmasta. Opas
kertoi meille seuraavaa (kirjoitettu vapaasti käännettynä ja mukaellen):
” Tukholma on kaupunki
meren ja maan, taivaan ja veden sylissä. Upean saariston ympäröimä
”Skandinavian Venetsia” on rakennettu kannaksille ja saarille, jotka erottavat
Itämeren ja Mälaren toisistaan. Harva pääkaupunki voi ylpeillä yhtä monilla
puistoilla, houkuttelevilla hiekka- ja kalliorannoilla. Tukholman perusti
Birger Jaarli 1250-luvulla merenkulkuväylien solmukohtaan. Vanhin kaupunginosa
on postikorttimaisen soma Gamla Stan.
Sitä halkovat mukulakivikadut vievät kulkijan Stortorgetille, jota ympäröivät
värikkäät keskiaikaiset, sekä barokkia
ja gotiikkaa heijastelevat rakennukset.
Matkailijat kiirehtivät lähes poikkeuksetta näkemään vahdinvaihdon
kuninkaanlinnan edessä.
Vanhankaupungin
itäpuolella kohoaa Skeppsholmen,
kesällä niin ihanan vehreänä. Sinne johtaa kaunis kultaisin kruunuin koristeltu
takorautasilta, joka liittyy Ruotsin merihistoriaan: saari toimi 1600-luvulta
lähtien laivaston tukikohtana. Mutta nykyään Skeppsholmen tunnetaan
kulttuurisaarena, jonka helmiin kuuluu Rafael Moneon Moderna Museet. Rantoja
kiertävällä promenadilla voi ihailla Gamlastanin ja Strandvägenin komeaa
silhuettia, kesällä myös käsittämättömiä huvipursia.
Djurgården
oli muinoin hirvien ja peurojen metsästysaluetta. Nykyään se on
toisenlainen aarreaitta: sen houkutuksiin kuuluvat Skansenin ulkomuseo, Gröna
Lundin huvipuisto ja ainutlaatuinen Vasa-museo. Skansen esittelee vanhaa ruotsalaista elämäntapaa ja sen asuin-
ympäristöjä. Alueen perustaja Arthur Hazelius (1891) oli työssään
perusteellinen, sillä Skansenille tuotiin noin 150 rakennusta eri puolilta
maata: maalaistaloja, kirkko, metsämökki, kaupunkitaloja ja saamelainen kota.
Puisto on kuin menneen ajan Ruotsi pienoiskoossa. Vasa-museon keskipisteenä on neitsytmatkallaan Tukholman edustalla
1628 uponnut Vasa-laiva. Museo on yksi maailman hienoimmista. Siellä vierailija
saa kouriintuntuvan kosketuksen entisaikojen merenkulkuun. Kuninkaallisessa
Vasa-laivassa oli kaikkiaan 700 kullattua puuveistosta, 64 pronssitykkiä ja 53
metriä korkea masto. Laiva oli tarkoitettu suurvallaksi paisuneen valtion
paraatialukseksi, mutta neisytmatkallaan se kaatui ja upposi vain 15 minuutin
purjehduksen jälkeen. Meille tämän
päivän ihmisille on merkittävää, että alus nostettiin vuonna 1961 lähes
vahingoittumattomana: kaikki oli tallella! Hylkyä varten rakennettiin
mittatilaustyönä vuonna 1990 valmistunut palkittu Vasa-museo. Viimein oman
museonsa on saanut myös loputtoman
määrän hittejä takonut Abba. ABBA
the museum avattiin toukokuussa 2013 Djurgårdenissa.Museo sijaitsee
ruotsalaiselle populaarimusiikilla omistetun Swedish Music Hall of Famen
tiloissa. Erityisesti 70-luvulla ympäri maailmaa suursuosiota nauttinut Abba
oli Ruotsin musiikkimaailman ensimmäinen todellinen menestystarina. Agnetha
Fältskog, Björn Ulvaeus, Benny Andersson ja Anni-Frid Lyngstad ovat myyneet
yhteensä yli 379 miljoonaa levyä. Megabrändin tarina haluttiin kertoa museossa
mahdollisimman interaktiivisesti.
Ulvaeus on kertonut, että hän keräsi kaikki Abbaan liittyvät tavaransa ja antoi
ne museolle. Yksi museon mielenkiintoisimmista piirteistä on Abba-tähtien
nauhoittama ääniopastus: vierailijat voivat kiertää kohteita ja kuulla
artistien kertovan niistä omin sanoin. Ulvaeus muun muassa äänitti ex-vaimonsa
Agnethan kanssa pätkän, jolla entiset rakastavaiset kertovat
ensikohtaamisestaan.
Vuosisatojen kuluessa
kaupunki laajeni ja syntyi vauras Östermalmin
kaupunginosa. Komeiden asuintalojen lomassa on erityisesti muotoiluun
erikoistuneita ylellisiä liikkeitä. Ruotsalainen muotoilu onkin osa skandinaavista
minimalismia: konseptina yksinkertaisuus, kauneus ja funktionaalisuus.
Ruotsalainen muotoilu on ollut suosittua jo
1950- luvulta lähtien. Suuria nimiä ovat ainakin Carl ja Karin Larsson
sekä Persson, Bohlin ja Sandell.
Ja vihdoin
liikekeskusta City - sai liikaakin
huomiota oppilaidemme taholta - ilmestyi ympärillemme ultramoderneine tornitaloineen,
ostosgallerioineen ja tavarataloineen. Tuon ilmeen se sai pääasiassa jo 1950 –
ja 60-luvuilla. Nyt myös Sergels torg, Kulturhuset ja Hötorgetin toimistotornit
antavat oman leimansa alueelle. Kaiken kaikkiaan monen mielestä City on nykyään
liike-elämän valtaama kivierämaa, jonka katukuvaa rytmittävät kansainväliset
liikeketjut. Onneksi verkkaisempi elämänrytmi löytyy heti nurkan takaa:
Norrmalmin ja Kungsholmenin liepeillä elämänrytmi on jo paljon verkkaisempi.
Vielä on nähtävä ikään
kuin toinen maailma: Södermalm. Työläisten ja kukkuloiden Söderistä on tullut
viimeaikoina Tukholman muodikkain kaupunginosa, jonka boheemia elämänmenoa
leimaavat mediatyöläiset, kirjailijat, muusikot, kirjailijat ja taiteilijat.
Folkungagatanin eteläpuoli SoFo (”South of Folkungagatan”) tarjoaa
mahdollisuuden vaihtoehtokulttuuriin: monenkirjavia kahviloita, eksoottisia
ravintoloita; nuorisomuotia, trendikästä designia, taidekäsitöitä ja
–gallerioita sekä kirpputoreja. Tähän vapaamieliseen kaupunginosaan ovat
sijoittuneet myös Tukholman moskeija ja Södra Teatern monikulttuurisine
ohjelmistoineen.”
Kello
läheni yhdeksää ja kiertoajelubussi kaartui Kammakargatanin risteykseen,
kiitimme ja kumarsimme, annoimme pienet kiitospaketit oppaalle ja kuljettajalle:
majapaikkamme oli Interhostell. Saimmekin yllätykseksemme heti huoneemme,
vaikka ne piti saada vasta klo 14.00. Vuodenaika oli retkeilymajoissa
hiljainen. Saimme ansaitun lepo- ja siistiytymishetken: vaatimaton paikka,
mutta sisälsi kaiken tarpeellisen.
Puolenpäivän
aikaan olimme taas liikkeellä. Pienissä ryhmissä etsittiin fika. Fikahan tarkoittaa ruotsalaista kahvilaa tai kahvitaukoa. Ruotsalaiset kahvittelevat monta kertaa
päivässä ja vaihtavat ajatuksia ystävien ja työtovereiden kanssa. Pikkunälän
hillitsemiseen on paljon herkullisia vaihtoehtoja; jättiläismäinen kanelbulle, täyteläinen morotkaka tai palanen vihreällä marsipaanilla päällystettyä princesstårtaa. Suolaiseen
nälkään löytyy oivallisia klassikkovoileipiä, smörgåsar. Palan
painikkeeksi sopii iso maitokahvi, nykyään Ruotsissakin modernisti latte. Seuraavaksi tapasimme Hötorgetilla konserttitalon edessä ja sieltä
kaikki lähtivät pareittain tai ryhmittäin tutustumaan joulutoriin ja Hötorgetin saluhalliin tehtävät mukanaan. Yllättävintä oli
mielestäni, kuinka monenlaisia ruuaksi kelpaavia riista- ja muita eläimiä oli
myynnissä kokonaisena kauppahallin
alakerrassa. Suomessa ei moista
valikoimaa löydä.
Kokoonnuimme
taas konserttitalon eteen – siellähän on vuosittain 10. joulukuuta (ikään kuin
huomenna) Nobelin palkintojen jakoseremonia. Rakennus on synkän sinisen värinsä
vuoksi hyvä maamerkki. Jatkoimme
suunnitelman mukaan toiseen halliin
tehtävät mielessämme: Östermalms Saluhall on kaunis punatiilinen rakennus samannimisen torin kupeessa;
katseenvangitsijana on liuskekivillä päällystetty kellotorni. Siellä on
vertaansa vailla olevia liha-, kala- ja vihannesliikkeitä sekä mainioita
lounas- ja kahvipaikkoja. Meidän lounaamme olikin jo aavistuksen verran
myöhässä. Arkilounaaksi pitää nauttia husmanskost.
Tukholman opaskirja suositteli lounasaikaan hallissa vieraileville Örtgårdenia, kauppahallin yläpuolella
olevaa merkillistä, suurta ja sokkeloista lounaspaikkaa. Lajivalikoima oli
suunnaton. Lännen ja idän maut kohtasivat siellä sulassa sovussa. Vetonaulana oli
ylellinen kasvisruokabuffet. Paikan
husmanskostiin kuului myös vaikka mitä, lihapullia ja graavia lohta tietenkään
unohtamatta. Aikaisemmin ruotsalaiset hieman häpeilivät muka yksinkertaisia ruokiaan, mutta nykyään
pääkaupunginkin hienot ravintolat tarjoavat yhä enemmän tätä mutkatonta
kotiruokaa, sillä myös lukuisat ulkomaalaiset
pitävät näistä ruokalajeista. Tosin meidän oppilaamme valitsivat enimmäkseen
muita makuja – lienevätkö suomalaiseen makuun liiankin tuttuja.
Kello
16 tienoilla olimme takaisin hostellissa. Tarkoitus oli levätä, kirjoittaa
päiväkirjaa ja valmistautua iltakävelylle. Olimme päättäneet valita monista
majapaikkaamme lähellä olevista kirkoista Klara kyrkan , koska siellä sai
vapaasti käydä hiljentymässä. Yleisö oli hyvin kirjavaa ja puheenvuoroja sai
vapaasti käyttää. Meidät ”luokiteltiin” ranskalaisiksi. Hieman hämmentyneinä palasimme ulos
pimeyteen. Arkisesti oli vuorossa iltapalatarvikkeiden ostaminen: jokainen
ryhmä sai ostettavakseen tiettyjä ruoka-aineita Coop Centralen –kaupasta.
Ostokset olivat edullisempia kuin olimme arvelleet. Muovi- ja paperikasseinemme kuljimme takaisin
Interhostelliin ohittaen Folkets husetin ja Vasa Teaternin, Strinbergsmuseet jäi taka-alalle.
Jokainen
ryhmä oli valinnut iltapalavastaavan ja he valmistivat iltapalan. Tarjolla oli
leipää, kinkkua, juustoa, hedelmiä ja hedelmämehua sekä yllätyksenä makeita
keksejä. Majatalon keittiö oli
alkeellinen ja vähän epäsiistikin, mutta periaatteemme mukaisesti emme joutuneet
turvautumaan kertakäyttöastioihin. Loppuilta kului päiväkirjojen, seurustelun
ja tehtävien parissa. Me opettajat olimme huolissamme parista epämääräisestä
asukkaasta, mutta oppilaat suhtautuivat asiaan varsin tyynesti. Toivotimme
jokaiseen huoneeseen hyvää yötä iltakymmenen jälkeen ja yritimme saada itse
unen päästä kiinni varsin pelkistetyssä kahden hengen huoneessamme.
Tiistai 10.12.
Niin
kauniin ja kuulaan maanantaipäivän jälkeen eteemme avautui tihkusateinen
tiistaiaamu. Oppilaita sää ei onneksi tuntunut haittaavan. Kaikki saivat 50 kruunua (noin 5 euroa) aamupalaa varten ja
se oli osattava jälleen itsenäisesti ostaa. Lähikahviloissa oli nimenomaan noin
50 kruunun kelpo aamupaloja tarjolla.
Olimme sopineet kouluvierailun kymmeneksi. Huomasin oppilaissa pientä
jännitystä. Kaksi uutta asiaa: matkustaisimme esikaupunkialueelle metrolla ja
kohtaisimme aivan vieraita samanikäisiä oppilaita. Tartuimme härkää sarvista;
jokainen sai metrolipun ja laskeuduimme läpi porttien maan uumeniin.
Mielenkiintoisia maalauksia tunneleissa! Metrojuna pysähtyi, nopeasti mukaan,
kaikki sisällä, laskemme asemavälejä, nyt ulos!
Melko
ankean näköinen pikkupaikka! Abrahamsbergsskolan näkyi mäen päällä. Oppilaita oli pihalla eri-
ikäisiä, pienet kysyivät heti, keitä olemme. Häkeltyneinä vain hymyilimme.
Ystävällisiä koulunkäynnin ohjaajia oli pihalla, joku heistä opasti meidät opettajainhuoneeseen. Koulussa oli suomalaisiakin
opettajia: oli mukava huomata, että he olivat kiinnostuneita hankkeestamme ja
tiesivät varsin hyvin, ettei suomalaisia nuoria oikein ole viime aikoina
ruotsin kieli kiinnostanut. Koulussa oli
kaksi kotitalousopettajaa. He olivat erinomaisesti valmistautuneet tuloomme.
Oppilaat jaettiin kahteen kotitalousluokkaan: molempiin sekä suomalaisia että
ruotsalaisia. Tehtävämme oli valmistaa ruotsalaisia sahramipullia lussekatter, joita on tapana tarjota Lucian-päivän aikaan Ruotsissa mutta myös Suomessa. Oppilaat
tulivat hyvin toimeen keskenään: he kommunikoivat sekä ruotsin että englannin
kielellä. Opettajat olivat mukavan ja
välittömän tuntuisia. Omat oppilaamme selvisivät hyvin ruotsinkielisestä
ohjeesta ja valmistivat tottuneesti pullat. Meille tarjottiin koulussa
ruotsalainen koululounas. Ehkä se oli jotenkin ankeampi kuin meillä: mielestäni
pakastekalaa pääruokana. Söimme aterian kuitenkin viileän kohteliaasti.
Ruokailun jälkeen haimme pullat evääksi. Saimme käynnistämme muistoksi
ruotsalaisen kotitalouskirjan. Meillä oli viemisinä Ulvila-kassit, kyniä ja
avaimenperiä sekä suomalaista suklaata laivalta. Oppilaat käyttäytyivät
kouluvierailun aikana oikein hienosti: he olivat kuin kala vedessä! Saatamme
saada ruotsalaisia vieraita keväällä kouluumme. Oppilaat huomasivat, että koulu
ja kotitalousluokat olivat itse asiassa vaatimattomammat kuin meidän täällä Suomessa: ikä oli tehnyt
tehtävänsä. Ehkä tunnelma oli rennompi
opettajien ja oppilaiden kesken kuin meillä. Kokemus vierailusta oli
ehdottomasti erittäin myönteinen.
Nyt
metrolla ajaminen oli jo tuttua. Palasimme keskikaupungille ja haimme
matkatavaramme. Ne oli tarkoitus viedä tuosta vain ohimennen satamaan
säilytykseen. Majatalon vastaanotosta vielä kertasimme, millä bussilla pääsemme
satamaan. Hieman kävelyä matkalaukkujen kanssa, no jaa ok! Mutta mitä ihmettä,
bussi ei mennytkään satamaan asti! Pinna kiristyy: olemme keskellä Slussenia;
pitää vaihtaa bussia, eihän sen näin pitänyt mennä. Alhaalla näkyy busseja-
menevätkö ne satamaan – alas siis, mutta voi, olemme umpikujassa. Opettajat
saavat kuulla kunniansa. Vihdoin ystävällinen sivullinen huomaa hätämme ja
saattaa meidät oikean bussin luo: pääsemme satamaan. Jätämme tavaramme lokeroihin ja palaamme keskustaan. Aikaa on kulunut liikaa. Teimme päätöksen
jättää Gamla Stan väliin, koska se on paikka, jonne suomalaiset aina
suuntaavat, kun käyvät Tukholmassa. Oppilaat toivovat tuliaisten ostosaikaa. Se
heille suotakoon!
Oppilaiden
tehdessä ostoksia me opettajat etsimme budjettiimme sopivat pienet palkinnot
myönteisimmälle matkalaisellemme ja parhaille päiväkirjan kirjoittajalle. Osa meistä sattui kulkemaan konserttitalon ohi
nyt tiistai-iltana: Nobelin palkintojen
jakoseremonia oli juuri meneillään. Hötorget oli täynnä mustia autoja.
Pieniä mielenosituksia oli järjestäytymässä.Poliiseja ja turvamiehiä seisoskeli
joka kulmassa. Mutta voi, aika kuluu ja me opettajat myöhästymme sovitusta paikasta.
Kaikki oppilaat odottavat meitä! Olemme noloja.
Olemme
kuitenkin ajoissa satamassa. Matkalla satamaan jotkut huomaavat kiinnittävää
huomionsa juhlavalaistuun punatiiliseen kaupungintaloon (Stadhuset): sisällä
sininen sali odottaa vieraita konserttitalosta Nobelin palkintoillalliselle.
Kireä tunnelma on hävinnyt
odotellessamme laivaan pääsyä. Majoittumisen jälkeen tapasimme
Versailles-kabinetissa. Valitsimme äänestämällä
oppilaan, joka oli ollut myönteinen ja yhteistyökykyinen matkan aikana. Johanna Kuha palkittiin. Kertasimme
loppuillan ohjelman. Kaikki saivat pienissä ryhmissä tai pareittain käydä
syömässä haluamassaan paikassa. Jokainen sai 15 euron arvokupongin. Päiväkirjat
kerätään aamulla bussissa ja hyvää yötä käydään toivottamassa klo 23.30:
löysimme kaikki oppilaat hyteistään sovittuun aikaan, vaikka jännitti, miten
ruokailut ja taxfree –ostokset sujuisivat. Itse söimme maukasta lammasta, mutta
emme ehtineet ostoksille. Aamulla sitten!
Keskiviikko 11.12.
Niin
uskomattomalta tuntuu, kuinka virkeitä taas ainakin näennäisesti oppilaat
olivat. Meriaamiainen maistui ja bussi oli meitä odottamassa. Kotimatkalla
Turusta Ulvilaan moni antoi jo itselleen
luvan nukahtaa. Oppilaat heristivät korviaan vain hetkeksi, kun paras päiväkirja julkaistiin. Sen
kirjoittaja oli Iida Leppänen; lisäksi kolmesta seuraavasta arvottiin
palkittavaksi Iida Jauhiaisen päiväkirja. Koulun pihaan saavuimme noin klo 10. Seurasi
ansaittu lepopäivä kotona.
